keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Reijo Heikkinen & Risto Mäläskä: Kainuuta koluamassa

Ihminen voi lähteä Kainuusta, mutta Kainuu ei lähde ihmisestä. Sen olen tässä reilun parinkymmenen Kainuusta pois vietetyn vuoden aikana huomannut. Niinpä olikin kovin kotoista tutkia uutta Reijo Heikkisen ja Risto Mäläskän upeaa kuvateosta Kainuuta koluamassa (Rotaryklubi Kajaani Elias ry), joka esittelee Kainuun jokaisen kunnan tärkeimpiä luonto- ja kulttuurikohteita.



Kainuu on rikas luonnostaan. Maakunnassa on tuhansia kimmeltäviä järviä ja lampia, lukuisia vuolaita jokia ja puroja, uhkeita vaaroja ja harjanteita sekä salaperäisiä muinoin syntyneitä rotkolaaksoja. Monet näistä kohteista ovat jääneet suurelle yleisölle melko tuntemattomiksi. Tässä luontokuva- ja tietoteoksessa pyritään esittelemään kaikkien Kainuun kuntien tärkeimmät luontokohteet ja niiden vaiheet. 
Kirjassa käsitellään myös Kainuun maisematyyppejä, ennen muuta luonnonmaisemaa ja kulttuurimaisemaa sekä Kajaanin yhteydessä kaupunkimaisemaa. Luontokohteiden kuvaaminen on vaatinut laajassa maakunnassa runsaasti aikaa ja vaivaa. Teoksen monista mielenkiintoisista kohteista voidaan mainita mm. Sotkamon salaperäinen Hiidenlinna, jolla on ollut tärkeä asema kalevalaisen mytologian syntyhistoriassa, sillä kansanrunoutemme muinaissankarit Kaleva, Väinämöinen, Kihavaskoinen ja Soini mainitaan ensimmäisen kerran juuri tämän luonnonmuodosteeen yhteydessä jo 1600-luvulla. Jyhkeitä rotkolaaksoja löytyy Sotkamon ohella Kuhmosta, Hyrynsalmelta ja Puolangalta. Merkittävä luontokohde on myös Suomen 40. kansallispuisto, Suomussalmen Hossa ja sen kalliomaalaukset. Teoksessa käsitellään Hossan esihistoriaa ja sen yleistä merkitystä. Luontokohteiden lisäksi kirjassa esitellään Kainuun merkittävimmät kulttuurikohteet kuten pitäjien kirkot, hautausmaat ja ulkoilmamuseot ja niiden vaiheet. (takakannesta)


Ehdottomasti kiinnostavin osuus kirjasta on Kajaanin luonto- ja kulttuurikohteet, sattuneesta syystä. :) Reijo Heikkisen teksti on soljuvaa ja helppolukuista, ja kirjaan on mahdutettu monia mielenkiintoisia juttuja, joista en ole aiemmin tiennytkään. Esimerkiksi:


  • Kaupunginlampi, lapsuuteni uinti-, hiihto-, sorsienruokinta- ja laskiaisriehapaikka, saa osan vedestään sen eteläkulmaan laskevasta (nykyisin suurimman osan vuotta kuivillaan olevasta) purosta, jota aikoinaan nimitettiin Paskapuroksi. :D
  • Paltaniemen seudun ensimmäinen kirkko on tiettävästi ainoa Suomen julkinen rakennus, jonka maanjäristys on tuhonnut. Tämä järistys tapahtui vuonna 1626 ja sen tilalle rakennettu kirkkokin tuhoutui isonvihan aikana, ja vasta sitten on rakennettu nykyinen Paltaniemen kuvakirkko.

Paltaniemen kuvakirkon vieressä sijaitsee Keisarintalli, tiettävästi Suomen vanhin kotiseutumuseo. Tallin vaiheista on kirjaan otettu mukaan varsin hauska anekdootti:
Aleksanteri I saapui seurueineen Vuolijoen Haapalankankaalle 28. elokuuta 1819 klo 7 aamulla. Seurueeseen kuuluivat ruhtinas Volkonski, keisarin henkilääkäri, skotlantilainen Wylie ja yleisesikunnan vänrikki Martinau sekä joukko palvelijoita.
Keisarin aterioiden järjestäminen erämaaoloissa tuotti mukana olleelle hovimestari Müllerille ylimääräista vaivaa. Aleksanteri I kysyi leikkisästi Mülleriltä, joka Haapalankankaan uudistilan pirtissä sankan savun seassa valmisti aamiaista: "Missä on minun ruokasalini?" Tällöin hovimestari ilmoitti. "Teidän Majesteettinne, vaihteen vuoksi tallissa." Tämä tuuma huvitti tavattomasti Aleksanteria, joka oli tottunut siihen asti syömään hieman toisenlaisissa ruokasaleissa. Niinpä Haapalankankaalla keisarillisena ruokasalina toimi paremman puutteessa uudistilan vasta rakennettu talli, joka puhdistettiin ja pestiin hyvin sekä koristeltiin tuoreilla koivuilla hajun poistamiseksi. Tässä tallissa keisari Aleksanterin seurue nautti hilpeän tunnelman vallitessa aamiaisen. (s. 80-81)
Tallirakennus siirrettiin Haapalankankaalta Paltaniemelle kahdeksan vuotta keisarin vierailun jälkeen, ja siellä on edelleen nähtävillä mm. kuuluisa pöytä, jonka pintaan on poltettu keisarillisen seurueen jäsenten nimet niille paikoille, joilla he aikoinaan aterioivat. Minäkin olen tallia ja sen monia seinäkirjoituksia käynyt ihastelemassa useammankin kerran.

Kirjassa riitti siis mielenkiintoista luettavaa pitkäksi aikaa, ja kuvia voisi ihastella vaikka kuinka pitkään. Tässä muutama näyte kirjan aukeamista. Kuvat Kajaanin linnan raunioilta, Puolangan Hepokönkäältä ja Suomussalmelta Raatteen tien muistomerkiltä.




Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Reijo Heikkinen & Risto Mäläskä: Kainuuta koluamassa : kulttuuri- ja luontokohteita Kainuun kulmakunnilla
Rotaryklubi Kajaani Elias ry, 2017
238 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti