torstai 15. syyskuuta 2016

Pirjo Tuominen: Hiljaiset huvimajat

Historialliset romaanit varsinkin viime vuosisadan alun Suomesta ovat yleensä mieleisiäni lukuelämyksiä, mutta Pirjo Tuomisen uutukainen Hiljaiset huvimajat (Tammi 2016) jätti jotenkin kylmäksi. 

Kun Marian kauppiasvanhemmat kuolevat veneonnettomuudessa myrskyävällä Saimaalla, 19-vuotiaan Marian on jätettävä kotikaupunkinsa Lappeenranta ja muutettava sukulaisten huomaan. Taakse jää myös lapsuuden leikkitoveri Jeremias, jota kohtaan Maria on alkanut tuntea outoa vetoa. 
Lopulta Maria päätyy Näsijärven rannalle maakauppakartanoon, jota hallinnoi varmaotteisesti nuori leski Martta Porras. Venäjän sortotoimet ja yhteiskunnallinen liikehdintä eivät ole juuri heijastuneet Portaan liiketoimintaan, mutta pikkuhiljaa epävarmuus hiipii myös kartanon jykevien hirsiseinien sisään ja niin Maria kuin Martta joutuvat kamppailemaan säilyttääkseen asemansa muuttuvassa maailmassa. 
Pirjo Tuomisen Hiljaiset huvimajat on väkevä kuvaus 1900-luvun alun teollistuvasta Tampereesta, sen naisista - porvareista ja työväestöstä - jotka sinnittelevät kukin tavallaan historiallisen murroksen puristuksessa. (takakansiteksti)


Niin. Vaisu oli vaikutelma, en oikein osaa muuta sanoa. Enemmänkin olisi sortovuosista ja luokkaeroista voinut saada irti, samoin henkilöiden välisistä suhteista. Maria vaikutti olevan nätti mutta suhteellisen nirso, mitä miehiin tulee - tai sitten harvinaisen järkevä aikansa nuori nainen. :D Ottajia olisi ollut useampiakin, mutta "sydän oli tyhjä", kuten Maria itse toteaa. Tässä suhteessa kirja kyllä loppuu suht herkulliseen tilanteeseen... seuranneeko jatkoa? (Melkein toivoisin että ei.)

Se mistä kirjassa tykkäsin kovastikin oli hienot, anekdootinomaisesti ripotellut historialliset tiedot (faktat?) esimerkiksi Tampereen paikannimistöstä. 

"Sofia piteli kädessään paperinpalaa, johon hän oli kirjoittanut Sylvi Rikkosen osoitteen. Katukylttejä ei kuitenkaan näkynyt jokaisen korttelin kulmassa. Amur, nimi oli kuulostanut kovin hauskalta. Sofia tiesi, että Suomesta oli aikanaan lähtenyt siirtolaisia niin Alaskan Sitkaan kuin Siperian takana Tyynenmeren rannalla sijaitsevaan Amurinmaahan. Ne molemmat kuuluivat silloin Suomen tavoin laajaan Venäjän valtakuntaan. Tampereen laidalle muuttaneita asukkaita oli pidetty kauas Aasiaan lähteneiden kaltaisina uudisraivaajina, ja uudesta kaupunginosasta oli tullut Amurinmaa. Olipa myös saatu Sitkan koulu Tampereelle." (s. 238) 
"Kyttälänkin aika tuli, sen talonomistajat häädettiin uuden asemakaavan ja rakennuskannan alta. Häädetyt muuttivat Tammelan suunnalle ja osalle osoitettiin uusi tontti Soukanlahden kallioilla. He saivat viisi armonvuotta verotuksesta, ja niin Tampere sai Armonkallionsa." (s. 239)
Ihan kelpo kirja siis, mutta olisin kaivannut vähän enemmän. Jotakin. Tästä kuitenkin piste Kirjaherbarioon: kirjailijan nimestä löytyy tuomi (Prunus padus), ruusukasveihin kuuluva lehtipuu.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja:
Pirjo Tuominen: Hiljaiset huvimajat 
Tammi, 2016
448 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti