Kerttua ja Helmiä yhdisti nuoruudessa yksi asia: Helmin mies Lauri. Kun naiset vuosikymmenten jälkeen tapaavat sattumalta uudelleen, he huomaavat olevansa edelleen sidoksissa toisiinsa.
Vaietut muistot 1950-luvulta ovat kuin kauan sitten katsottu elokuva: etäisesti tuttu, mutta aivan kuin jollekulle toiselle tapahtunut. Voiko antaa anteeksi, jos anteeksi ei ole pyydetty? Kuka jää yksin? Missä kulkevat itsekkyyden rajat? Mikään ei ole mustavalkoista, vaan enimmäkseen kyyhkynharmaata, niin kuin Helmin rakas auto, vanha pyöreäposkinen Volvo.
Löytääkseen paikkansa uudelleen Helmin ja Kertun on palattava kaukaisiin valintojen hetkiin: keväiselle pellolle ja siihen päivään, kun lipastolla odotti kirje.
Myötätuntoinen ja kaunis romaani näyttää, ettei koskaan ole liian myöhäistä löytää kolmea syytä elää. (takakannesta)
Tiina Lifländerin esikoisromaani Kolme syytä elää (Atena 2016) kertoo kauniisti tarinan pariskunnasta ja naisesta, joka tulee väliin ja sitten lähtee. Kun Kerttu muuttaa Veikkonsa kanssa Ruotsiin, Lauri jää Helmin luo autuaan tietämättömänä siitä, että Helmi tietää kaiken hänen ja Kertun suhteesta.
Lähes puoli vuosisataa myöhemmin Veikko on kuollut ja Kerttu palaa takaisin, törmätäkseen Helmiin kahvilassa. Naiset tuntevan kuuluvansa jollakin tavalla yhteen, vaikka oikeasta syystä ei kumpikaan puhu. Helmi ja Kerttu ystävystyvät ja lopulta, Laurinkin kuoltua, muuttavat saman katon alle. Kahden mummelin elämään vaikuttavat tahtomattaan myös alakerran Tomi ja hänen tyttärensä Kiia, samoin Laurin veljentytär Noora.
Kun kissa väistämättä nostetaan pöydälle, mitkä ovat seuraukset?
Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Tiina Lifländer: Kolme syytä elää
Atena, 2016
344 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti