maanantai 15. elokuuta 2016

Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha

Tämä kirja oli taas yksi niistä, joiden kansikuvat houkuttelevat tarttumaan kirjaan. Nadifa Mohamedin Kadotettujen hedelmätarha (Atena 2014) kertoo kaikesta huolimatta kauniin tarinan sodan keskeltä. 

Kuivan aavikkotuulen pyyhkimä Hargeisan kaupunki pidättää hengitystään. On vuosi 1987, ja Somalian diktatuuri on kaatumaisillaan. 
Yhdeksänvuotias Deqo-tyttö on karannut pakolaisleiriltä. Hän haaveilee elämänsä ensimmäisistä kengistä, mutta kaupungin kaaos tempaisee hänet mukaansa. Kawsar, yksinäinen leski, makaa vuoteessaan hedelmätarhan ympäröimässä talossa toipumassa sotilaiden pahoinpitelystä. Filsan, nuori naissotilas, on muuttanut Hargeisaan edetäkseen urallaan. Pian hän tajuaa, mitä armeija häneltä todella vaatii. 
Raju ja riipaisevan kaunis romaani punoo yhteen kolmen naisen tarinat keskellä kuohuvaa Somaliaa. Silti Kadotettujen hedelmätarha versoo toivoa, solidaarisuutta ja kaiken voittavaa selviytymisen halua. (takakansiteksti) 


Kirja oli paikoitellen aika rankkaa luettavaa. Ihmishenki ei sodan pyörteissä ole juuri minkään arvoinen, oli sitten kyse sotilaasta tai siviilistä, miehestä tai naisesta, vanhuksesta tai lapsesta. Kun kirjailija kuvaa, miten koulutytöistä tehdään verenluovuttajia - ja tämä tarkoittaa kirjaimellisesti luovuttamista viimeiseen pisaraan - tekee mieli laskea kirja käsistään. 

Kuitenkin sitä käänsi sivuja tasaiseen tahtiin loppuun asti. Piti päästä selville, miten Deqo, Kawsar ja Filsan selviytyvät Hargeisan kauhuista. Ja vaikken noin yleensä ottaen ole välttämättä onnellisten loppujen fani, tämän kirjan kohdalla huokaisin helpotuksesta: kolmikko pääsee Etiopian rajalle, toivoa on näköpiirissä. 

Kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni etenee tämän kirjan myötä Somaliaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Nadifa Mohamed: The Orchard of Lost Souls (2013)
Suomentanut Heli Naski 
Atena, 2014
283 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti