lauantai 27. elokuuta 2016

Dolores Redondo: Luualttari (Baskimaan murhat #2)

Vuorossa on toinen osa Dolores Redondon Baskimaan murhat -sarjasta, Luualttari (Gummerus 2016). Ensimmäisen osan luin Vappulukuhaasteen aikana.

Rikosylikonstaapeli Amaia Salazar tutkii Navarrassa naisiin kohdistuneita henkirikoksia, joihin liittyy kummallisia piirteitä. Naisten omien puolisoiden syyllisyys vaikuttaa päivänselvältä, mutta baskimytologiaan ja paikalliseen noitakulttiin kytkeytyvät makaaberit rituaalit viittaavat kuitenkin siihen, että murhien sarjaa orkestroisi pirullinen mielipuoli. Kaiken lisäksi syytettyinä olleet miehet haluavat mystisissä itsemurhaviesteissään kiinnittää nimenomaan Amaian huomion. 
On selvää, että Amaia ei ole vielä saanut selville koko totuutta Baztanin laaksosta ja sen hämärästä, synkästä menneisyydestä. Rikostutkintaa mutkistaa myös se, että hän on hiljattain synnyttänyt hartaasti toivotun esikoislapsensa. Henkirikosyksikön päällikön ja tuoreen äidin roolien välillä tasapainoilu ei ole helppoa, kun kuolema vaanii nurkan takana, työpaineet kasvavat ja oma traumaattinen äitisuhde nousee pintaan. Sinnikäs rikosylikonstaapeli aikoo kuitenkin saada tutkinnan päätökseen, hinnalla millä hyvänsä. (takakannesta) 


Sarjan ensimmäinen osa oli jotenkin huippu ja nopeasti luettava, lieneekö ollut sitten uutuudenviehätystä. Tämän toisen osan kanssa nimittäin takkusin paljon pitemmän aikaa. Mitään varsinaista vikaa tässä ei mielestäni ollut, jotenkin vaan en meinannut saada aikaiseksi luettua kirjaa eteenpäin. Kirjan puolivälin jälkeen tosin tapahtumat alkoivat tiivistymään ja jännitys kasvamaan niin, että mielenkiinto säilyi paremmin. Ja ehdottomasti trilogian kolmas osakin on luettava! 

Jos sarjan ensimmäisessä osassa jo valotettiin päähenkilö Amaian taustoja jonkin verran, tässä kirjassa mennään syvemmälle. Amaia saa selville lisää asioita lapsuudestaan tutkimiensa rikostapausten myötä. Vaikuttaa siltä, että seudulla tapahtuneet kauheudet todellakin liittyvät Amaiaan ja hänen sukuunsa. Ja arvata saattaa, että seuraavassa osassa sekä mennään entistä syvemmälle että saadaan asioille selityksiä. 

Luualttarin myötä Amaiasta alkaa löytyä hitusen epämiellyttäviäkin piirteitä, jotka tosin selittyvät hyvin paljon hänen traagisen taustansa kautta. Paljon enemmän kuitenkin häiritsi se, että välillä päähenkilöstä puhutaan Amaiana, välillä Salazarina, välillä rikosylikonstaapelina. Ja ihan saman sivun kuluessa vielä. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Dolores Redondo: Legado en los huesos
Suomentanut Sari Selander
Gummerus, 2016
610 sivua

1 kommentti:

  1. Tykkäsin tästä sarjasta. Olen lukenut jo viimeisimmän Myrskyuhrin, jossa kaikki kolmen kirjan tapahtumat kootaan yhteen ja lukija saa selvyyden mikä kaiken takana on.

    VastaaPoista