perjantai 29. huhtikuuta 2016

Vappulukuhaaste 29.4.-1.5.


Bibliofiilin päiväunia -blogissa haastettiin lukemaan mahdollisimman paljon vapun hulinoiden keskellä. Kuulosti juuri sopivalta minulle - vappuhulinoista sain tarpeekseni jo toistakymmentä vuotta sitten. Tänään olen ollut vapaalla ja siinä mielessä tehokasta lukuaikaa voisi olla takana jo useita tunteja, mutta koska sain kavereita kylään päivällä, tartuin kirjaan vasta alkuillasta. 

Aloitus, 1. päivä: 
Perjantaina 29.4. klo 16.35, ensiksi aion lukea loppuun kesken olevan kirjan. Sitten tartun seuraavaan. :)

...ja klo 22.15 luettuna seuraavat 4 kirjaa, yhteensä 683 sivua

- Dolores Redondo: Näkymätön vartija. Gummerus 2015, sivulta 335 sivulle 476 eli 141 sivua.
- Andrus Kivirähk: Koiranne alkaa kohta kukkia. Otava 2016, 79 sivua. 
- Kummalinnun munia 1 - sadan sanan tarinoita. Osuuskumma 2014, 131 sivua. 
- Audrey Magee: Sopimus. Atena 2015, 332 sivua. 

2. päivä: 
Jatkoin lukemista kymmenen kieppeillä. Eilen illalla, päivityksen jälkeen, aloitin vielä yhden kirjan. Nyt luin kirjan loppuun ja aloitin seuraavan. :)

...ja nyt, klo 22.00, luettuna tämän verran: 

- Katariina Vuori: Joulumerkkikodin lapset. Like 2016, 248 sivua. 
- Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin. Otava 2016, 112 sivua.
- Mo Yan: Seitsemän elämääni. Otava 2013, sivulta 151 sivulle 187 eli 36 sivua. 
- Jane Mendelsohn: Minä olin Amelia Earhart. Gummerus 1997, 158 sivua. 
- Sarah Lotz: Neljäs päivä. Karisto 2015, sivulle 183 asti.

Kaksi kolmasosaa haasteesta takana, luettuna 1420 sivua, 9 eri kirjasta. :) 

3. päivä: 
Lukeminen jatkui siitä mihin se eilen jäi. Tahti alkoi kuitenkin jo hidastua... päänsäryn takia. Ja pitihän sitä vappuna lähteä ulos jäätelöä syömään. :)

Päivän aikana luettu: 

- Sarah Lotz: Neljäs päivä, loput 202 sivua.
- Mo Yan: Seitsemän elämääni, 122 sivua eteenpäin.
- Teresa Myllymäki: Karhulehto. Reuna 2016, 167 sivua. 
- Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja. Minerva 2016, 240 sivua.

Kolmas päivä on siis loppusuoralla. Luettuna yhteensä 2151 sivua, 11 eri kirjasta. Voi olla että yritän vielä kahlata Mo Yania eteenpäin, mutta tuskin kovin pitkälle pääsen.

Lukumaratonin saldo :)

Todennäköisesti tarkempia bloggauksia kirjoista seuraa myöhemmin. :)

torstai 28. huhtikuuta 2016

Pari uutta lasten- ja nuortenkirjaa

Eilen ehdin töissä lukaisemaan pari uutta lasten- ja nuortenkirjaa.



Pitkän linjan (nuorten)kirjailija Marja-Leena Tiainen on viime vuosina julkaissut paljon selkokirjoja. Tänäkin vuonna on jo ehtinyt ilmestyä selkokirja Tatu, Iiris ja Pääkallomies (Avain 2016). Sisältönsä puolesta kirja on helppolukuinen, mutta ehdottomasti isommille nuorille suunnattu. Päähenkilö Tatu on 17-vuotias ja Iiris, johon Tatu törmää uimarannalla ja ihastuu, on muutamia vuosia vanhempi. Tatu ystävystyy Iiriksen kanssa - ja haluaisi toki enemmänkin, mutta Iiriksellä on jo poikaystävä. Ja ex-poikaystävä, joka tuntuu vainoavan Iiristä. Kun Iiris muuttaa Tatun naapuritaloon, Tatu huomaa että joku kyttää Iiristä. Pian tämän jälkeen Iiris katoaa, ja kun Tatu alkaa selvittää asiaa, hänkin joutuu vaaraan.

Erittäin mukaansatempaavaa jännitystä! Ja rutkasti plussaa kohderyhmälle sopivasta kansikuvasta. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Marja-Leena Tiainen: Tatu, Iiris ja Pääkallomies 
Avain, 2016 
104 sivua 

Silja Pitkänen on aiemmin kirjoittanut tietokirjallisuutta, ja lapsille suunnattu Pariisin taivaan alla (Savukeidas 2016) on hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa. Kirja aloittaa Mimosa ja Miska -sarjan, jota kirjan takakannessa luonnehditaan lasten matkakirjaseikkailusarjaksi. Mimosa ja Miska matkustavat ensimmäistä kertaa Pariisiin isoisänsä kanssa. Isoisä muistelee vanhoja Pariisin aikojaan, jolloin kaikki olivat taiteilijoita ja elämä oli jännittävää. Lapset käyvät katsomassa Mona Lisaa, seikkailevat metrossa ja pientä ihastustakin on ilmassa.

Tämä kirja tuntui mielestäni jotenkin sekavalta, ja ainakin minusta on hankalaa määritellä, minkä ikäisille kirja on suunnattu. Päähenkilöt ovat alakoululaisia: Mimosa viidennellä ja Miska ensimmäisellä luokalla. Isoisä on aikoinaan asunut Pariisissa ja tavannut lasten isoäidinkin siellä. Isoisällä riittääkin monenlaisia juttuja kerrottavaksi. Erityisen kiinnostunut isoisä on taiteesta, ja monenlaiset museot tulevatkin kirjan sivujen kautta tutuiksi. Isoisä myös opettaa Mimosaa ja Miskaa katselemaan ja "lukemaan" taidetta ja erilaisia kuvia.

Taide ja visuaalinen lukutaito vaikuttavat ainakin tämän ensimmäisen osan perusteella olevan tärkeämpiä teemoja kuin takakannessa mainostettu matkailu. Tämä näkyy myös kirjan lopun lähdeluettelosta. Tätä viimeksimainittua jäin myös miettimään... onko lähdeluettelo lasten kaunokirjallisuudessa oikeasti tarpeellinen? 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Silja Pitkänen: Pariisin taivaan alla 
Savukeidas, 2016 
120 sivua 

Kirjaherbario karttuu siis uudella kasvilla tai oikeastaan kasvisuvulla: iirikset eli kurjenmiekat (Iris) on kurjenmiekkakasveihin kuuluva suku. 

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Mintie Das: Kuohuva maailma (Storm sisters #1)

Viisi nuorta tyttöä matkaa yksin maailman merillä. He ovat naamioituneet merirosvoiksi suojellakseen itseään vaaroilta ja vihollisilta, mutta se ei riitä. Vauhdikas pakomatka alkaa 1780-luvun Shanghain hämyisiltä kujilta ja oopiumiluolista, vie heidät halki Intian valtameren aina Malediiveille ja Arabian niemimaalle asti, eivätkä edes myrskyt ja huimat meritaistelut pysty katkaisemaan matkantekoa.
Pystyvätkö tyttöpiraatit pelastamaan kuninkaallisen merialuksen, saati itsensä? Onko sittenkään hyvä idea liittoutua kapinallisten poikien kanssa, jotka jakavat tyttöjen menneisyyden salaisuudet? Ja tärkein kysymys kaikista: mitä heidän vanhemmilleen ja muille stormilaisille tapahtui? (takakannesta)



Mintie Dasin kirjoittamassa uuden historiallisen nuortenkirjasarjan Storm Sistersin ensimmäisessä osassa Kuohuva maailma (Tammi 2016) kerrotaan Charliesta, Raquelista, Liusta, Sadiesta ja Ingelasta, jotka ovat asuneet lähes koko ikänsä Storm ykkösellä, laivoista hienoimmalla. Stormit ovat ikiaikaisia merten vartijoita, ja heidän tehtävänsä on suojella hädänalaisia ja tuhota viholliset. Stormit eivät pelkää mitään, olipa kyse sitten viattoman siviililaivan pelastamisesta merirosvojen hyökkäykseltä, orjalaivan vapauttamisesta, liriumin keräämisestä tai taistelusta kuninkaallista laivastoa vastaan sen tavoitellessa kierosti merten herruutta. Tai... näin oli aina Tuhon päivään asti.

Tuhon päivänä kasvottomat soturit hyökkäsivät Stormien laivaan ja tappoivat Charlien isän ja muut vanhemmat. Sinä samana päivänä tuhottiin Stormien laivat kaikilta sadaltakahdeksalta mereltä. Stormit pyyhittiin olemattomiin. Tyttöjä lukuun ottamatta. Vain he jäivät jäljelle. Ellei mukaan sitten laskettu kahta omille teilleen lähtenyttä, Axelia ja Tayea. Ja Charlie ei ainakaan laske. Hänelle pojat ovat Hylkiöitä.

Niinpä tytöt ovat päättäneet pärjätä keskenään. Kun alla on Liun isältä varastettu laiva ja kannoilla isän miesten lisäksi kuvernööri Rogers Barrish, selviäminen ei ole aivan yksinkertaista. Ja vaikka Hylkiöiden joukko on valmis tyttöjen avuksi, myrskylle hekään eivät voi mitään. 


"Charlie nielaisi. Hän oli ohjannut laivoja vuosikaudet, mutta ei ollut koskaan "karauttanut päin" rajumyrskyssä. Se tarkoitti laivan ohjaamista suoraan tuuleen. Sellaista temppua yrittivät vain kokeneet kapteenit, kuten hänen isänsä, koska se vaati jatkuvaa ohjailua, muuten tuuli piiskaisi laivan liian kovaan vauhtiin ja kyljelleen. Tuuleen karauttaminen tällaisessa myrskyssä ja näin kokemattomalla porukalla oli silkka itsemurha. 
"Emme me voi!" Raquel huusi. "Me kuolemme!"
Charlie ja Liu nyökkäsivät totisina. He tiesivät, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. 
Myös Raquel nyökkäsi. He tarttuivat kolmisin ruoriin ja valmistautuivat pahimpaan. 
Raivoisa tuuli ja hirmuiset aallot mukiloivat heitä minkä jaksoivat. Charlie puristi ruoria niin kovaa, että kädet kramppasivat. He häviäisivät tämän taiston. Liun ja Raquelin kolkoista ilmeistä Charlie saattoi päätellä, että hekin tiesivät sen. Laiva ei ollut vielä uponnut, mutta myrskyn silmään tähtääminen alkoi jo osoittautua dzonkille liian kovaksi palaksi. Charlie tiesi, ettei laiva kestäisi enää kauan aaltojen ja tuulen loputonta pieksentää." (s. 262-263)
Varsinainen maakrapu kun olen, jo pelkkä lukeminen aiheutti välillä merisairautta. ;) Mielenkiinnolla odotan, miten tyttöjoukkiolle käy sarjan seuraavissa osissa. 

Helmet-haasteesta kuittaan kohdan 32: kirjassa on myrsky. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Mintie Das: The sinking world
Suomentanut Marja Helanen 
Tammi, 2016 
441 sivua

lauantai 23. huhtikuuta 2016

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja

Jokin aika sitten silmiini osui työpaikan hyllystä pikkuruinen kirja. Hernán Rivera Letelierin Elokuvankertoja (Siltala 2012) vaikutti mukavalta välipalakirjalta ja vielä muutamaan haasteeseenkin sopivalta, niinpä nappasin sen mukaani. Eilen illalla sain kirjan sitten luettua, ja taas sain todeta että kylläpä kannattaa joskus luottaa vaistoonsa. :)



Kun María Margaritan kotikylään saapuu Marilyn Monroen tai Gary Cooperin elokuva, kerätään Marían kotona kaikki kolikot kasaan, jotta saataisiin ostettua yksi lippu. Sitten María lähetetään elokuviin - ja kun tyttö palaa kotiin, on hänen kerrottava elokuva perheelle, ja pian koko kylä haluaa kuulla hänen taianomaista kerrontaansa. 
Elokuvankertojan lumoava tarina sijoittuu Chilen pampan salpietarikaivoksille, alueelle jolla työväki asustaa aaltopeltihökkeleissään. Se on kunnianosoitus kaikille maailman tarinoille ja pikkukylien elokuvateattereiden kukoistukselle ja rappiolle. (takakannesta) 

María Margarita on perheensä nuorin lapsi. Hänellä on neljä veljeä: Mariano, Mirto, Manuel ja Marcelino. Isän nimi on Medardo, ja hänen vanhempansa olivat Martina ja Magno. Marían äiti on lähtenyt isän loukkaannuttua onnettomuudessa, ja María uskoo isän naineen äitinsä vain siitä syystä, että tämän nimi oli María Magnolia. Isällä on päähänpinttymä m-kirjaimella alkavista nimistä. Hänen mielestään se on suurten elokuvatähtien salaisuus: 

"Jos joku ei tätä uskonut, niin hän kertoi esimerkin: Norma Jean oli vähäpätöinen kaupan myyjätär, kunnes otti uudeksi nimekseen Marilyn Monroe. Jos haluatte toisenlaisen esimerkin, niin otetaan Cantinflas, meksikolaisen elokuvan suurin koomikko, joka oli menestynyt sen ansiosta, että hänen oikea nimensä oli Mario Moreno. Niin yksinkertaista se on. Ettekö usko minua?" (s. 29)

Ennen onnettomuutta ja äidin lähtöä koko perhe kävi yhdessä elokuvissa. Nyt kerätään rahoja yhteen lippuun, ja isän päätöksellä María lähetetään elokuviin. Elokuvan jälkeen María juo kupillisen teetä ja aloittaa esityksensä. Perheen lisäksi häntä on saapunut kuulemaan ja katsomaan myös joukko kylän väkeä. Maríasta on tullut kertojantaitojensa vuoksi kuuluisa: "Tuo on se tyttö joka kertoo elokuvia", Marían korviin kantautuu tuon tuostakin. 

Marían kodin olohuoneesta tulee kuin huomaamatta pieni elokuvateatteri, jossa elokuvia kerrotaan. Perhe pyytää esityksistä vapaaehtoista lahjoitusta, joiden turvin elämä kohentuu ja María pääsee elokuviin yhä useammin. Välillä Maríaa pyydetään kertomaan elokuvia muuallekin. Ja sitten, eräänä pilvisenä päivänä, María menee kertomaan lännenelokuvaa kaivosalueen panttilainaajalle. Liian myöhään hän tajuaa, ettei elokuva kiinnosta panttilainaajaa pätkääkään, vaan tällä on jotain muuta mielessä. 

Muutamaa viikkoa myöhemmin panttilainaaja löydetään tapettuna. Marían kolmastoista syntymäpäivä lähestyy, ja muutamaa kuukautta myöhemmin isä kuolee. Eikä perheen epäonni pääty tähän. Viimeinen niitti Marían uralle elokuvankertojana vaikuttaa olevan television yleistyminen. Maailma muuttuu, ja kaivosaluekin suljetaan. María jää yksin. 

Tarinan karuudesta ja lohduttomuudesta huolimatta kirjassa on toiveikas sävy, ja sen lukemisesta jää päällimmäiseksi tunteeksi hyvä mieli. Tällä kirjalla pääsen avaamaan Seitsemännen taiteen tarinat -haasteen. Kaunokirjallinen maailmanvalloitus etenee Chileen, ja Helmet-haasteesta kuittaan kohdan 22: kirjassa on mukana Marilyn Monroe (vaikkei nyt suorastaan henkilönä, niin sen verran tärkeänä mainintana... :)).


Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Hernán Rivera Letelier: La contadora de películas 
Suomentanut Terttu Virta 
Siltala, 2012 
133 sivua 

torstai 7. huhtikuuta 2016

Laura Lähteenmäki: Nutcase


Saimi ja Juho. Juho ja Saimi. Maalla asuvat sisarukset ovat aina olleet yhdessä. He kääntävät toistensa lauseet ympäri, puhuvat biisilainauksin ja ajattelevat kuin yhteisin aivoin. Tai ajattelivat. Kun Juho lähtee kaupunkiin lukioon, Saimi jää yksin. Helpompaa kuin hankkia uusia ystäviä on paeta nettiin. Pian Saimi on koukussa blogiin, jota luulee veljen lukevan, ja kokee jännittävää yhteyttä sen kirjoittajan kanssa. Blogi alkaa ohjata hänen valintojaan, todellisuus sekoittua netin todellisuuteen, identiteetit hämärtyvät. Kuka blogia pitävä Sumu oikein on?
Nutcase on romaani totuuden ja harhan rajamailta. Se herättää pohtimaan miten pienistä aineksista teemme oletuksia ja miten mikään ei ole välttämättä niin kuin luulemme. 
Kirjan tarina laajenee Sumun blogissa: lelunionpakattu.vuodatus.net. (takakansi)

Laura Lähteenmäen uusin nuortenkirja Nutcase (WSOY 2016) kertoo sisaruksista, joilla on todella vahva yhteys. Minun on perheeni ainoana lapsena vaikea samaistua tällaiseen, mutta kaipa se voi olla mahdollista. Saimi, sisaruksista nuorempi, on kirjan kertoja. Isoveljen muutto kaupunkiin on hänelle vaikea pala. Asiaa ei tee yhtään helpommaksi se, että Juholla on vaikea pähkinäallergia. Sen vuoksi on jouduttu tekemään äkkilähtöjä sairaalan päivystykseen, vain siksi että pähkinää saattaakin yllättäen löytyä jostain ruuasta. Juhon suojelu on Saimille kuin alitajuista toimintaa, sitä ajattelee lakkaamatta. 

Juhon muutettua pois kotoa Saimi tuntee itsensä entistä yksinäisemmäksi ja ulkopuolisemmaksi. Äiti on opettajana samassa koulussa, mikä ei ainakaan helpota Saimin oloa. Kaiken lisäksi äiti on jatkuvasti kokouksissa ja paljon pois kotoa, ja kun hän on kotona, hän kirjoittaa omaa kirjablogiaan. Isän kanssa äiti riitelee yhä enemmän. Koti tuntuu liian suurelta, kun jokainen tekee omia juttujaan omissa oloissaan. 

Eipä siis kummakaan, että Saimi pakenee nettimaailmaan. Hänelläkin on oma blogi, mutta vielä enemmän hän koukuttuu muiden blogien seuraamisesta. Varsinkin, kun vieraillessaan Juhon luona kaupungissa hän löytää Juhon koneelta erään blogin osoitteen. Siitä tulee se kaikista koukuttavin; Saimi alkaa seurata blogia uskoessaan Juhonkin lukevan sitä. Jokin yhteys salaperäisen Sumun pitämällä blogilla vaikuttaa Juhoon olevankin. Mitä enemmän Juho kotiutuu kaupunkiin ja löytää sieltä ystäviä samalla etääntyen Saimista, blogiin ilmaantuu kommentteja jotka Saimi kokee kumman uhkaaviksi. Jälleen hän saa pelätä Juhon hengen puolesta. 

Kirja sopii Helmet-haasteen kohtaan 7: Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Laura Lähteenmäki: Nutcase
WSOY, 2016 
195 sivua