perjantai 29. syyskuuta 2017

Laila Kohonen: Miehuuskoe 1917

Koulupojan näkökulma Suomen kohtalonhetkiin
Vilho kiertää kesälomalla Olavinlinnan muurin ja läpäisee poikien keksimän vaarallisen miehuuskokeen. Hän ei kuitenkaan osaa aavistaa, että todellinen miehuuskoe on vasta edessä. 
Venäläiset sotilaat mellastavat kaupungilla ja perheistä katoaa nuoria miehiä retkille, joista ei saa puhua. Kun Venäjältä saapuu rangaistusretkikunta ja ihmisiä aletaan vangita kaduilta, Vilho kavereineen keksii ryhtyä salaisiksi viestinviejiksi. (takakannesta)



Sinänsä erittäin hieno kirja, oikein Suomi 100 -kamaa. Ja ainakin kirjastontäti tykkää. Nuorista en kyllä sitten osaa sanoa. Kollega on tätä vinkannutkin, mutta minä en oikein osannut tätä edes vinkattavaksi ajatella. Minusta on tosi hyvä, että nuorille kirjoitetaan historiallisia kirjoja, mutta jotenkin taas on se tuntuma, että ei niitä kauheasti lainata. Ainakaan nuoret itse. Onko historiasta tykkääminen niin epäcoolia? (Tai mitä ikinä ilmaisua nuoret käyttävätkään...)

Kirjassa kerrotaan, että se perustuu kirjailijan isän kokemuksiin, ja lopusta löytyy vielä tarkempi katsaus siihen, mitkä kirjassa kuvatut asiat ovat oikeasti tapahtuneet. Tämä kiehtoi ainakin minun mieltäni mahdottomasti. Omista sukulaisista ei ole enää elossa ketään, keneltä voisi tuosta ajanjaksosta kysellä, kuten ei myöskään toisen maailmansodan ajasta. Se juna ehti valitettavasti mennä... mutta onneksi on kirjallisuus! <3

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Laila Kohonen: Miehuuskoe 1917
Otava, 2017
157 sivua

torstai 28. syyskuuta 2017

Antti Tuuri: Tammikuu 18

Pitkän linjan kirjailija Antti Tuuri on valinnut uusimman kirjansa aiheeksi tapahtumat lähes sadan vuoden takaa: nuoren itsenäisen maan ponnistelut rauhan ja järjestyksen säilyttämiseksi - turhaan. 

Tammikuu 18 (Otava 2017) on vahva, dokumentteihin perustuva romaani, joka kertoo kansalaissodan alkutahdeista Pohjanmaalla, jossa kurittomat venäläisjoukot aiheuttavat pelkoa. Tammikuussa 1918 Ylistarossa pitää riisua aseista sinne majoitetut kuutisensataa venäläistä sotilasta. Suojeluskunta on huonosti aseistettu, ja itsenäisyysmies Ahto Sippola luottomiehineen yrittää hankkia aseita. Sippola käy myös tarkastamassa Vimpelin sotakoulun, jota on ollut perustamassa.
Senaatti nimittää armeijan ylipäälliköksi Mannerheimin. Häntä ei Pohjanmaalla tunneta. Esikunta perustetaan Vaasaan, suojeluskunnat ja punakaartit sotivat jo Viipurissa. Ylistarossakin tilanne kiristyy, ja Vaasaan matkaava sotilasjuna määrätään pysäytettäväksi. Kun rata rikotaan, yllätyshyökkäys alkaa. (takakansiteksti)



Voi että. Sinänsä äärimmäisen mielenkiintoisesta aiheesta olisi varmasti saanut aikaan vaikka minkälaisen tiiliskiviromaanin, mutta Tuuri on tiivistänyt kertomuksensa reiluun kahteensataan sivuun. Tapahtumista kerrotaan varsin eleettömästi, lähinnä toteavasti ("keskusteltiin isänmaan asioista" kattaa aika paljon, eikö vaan?!) ja turhia dramatisoimatta ja paisuttelematta. Itse olen hiukan rönsyilevämmän kielen ja ilmaisujen ystävä, joten jäin kaipaamaan kirjalta paljonkin. En tunne Tuurin tuotantoa kovin laajasti, eli en tiedä onko kyse kirjailijan perustyylistä vai onko tämä harkitusti valittu tapa. Toisaalta taas, kun ajattelee monia kyseistä aihetta käsitteleviä romaaneja, hurmoksellista paatosta on kyllä saatu lukea paljonkin. Eli siinä mielessä ihan virkistävääkin, kun nyt tarkemmin asiaa fundeeraa. :)

Tällä kirjalla on joka tapauksessa hyvä avata Ompun 1918-lukuhaaste. Osallistukaa ihmeessä, tämä on tärkeä aihe!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Antti Tuuri: Tammikuu 18
Otava, 2017
220 sivua

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Milja Kaunisto: Corpus (Purppuragiljotiini #2)

Milja Kaunisto kirjoittaa historiallisia romaaneja, jotka ovat kaikki ilahduttaneet minua suuresti. Varsinkin Purppuragiljotiini-sarjan avausosa Luxus tuntui todella mielenkiintoiselta. Harmikseni sarjan jatko-osa Corpus : kuolema ja kurtisaani (Gummerus 2017) ei vetänyt yhtä hyvin. Kiinnostava se oli kyllä, mutta jotain jäin kaipaamaan.


Maison de Luxe on ylellinen ilotalo, joka kätkee Pariisin vaarallisimpien vallankumouksellisten salaisuudet. Talo, jossa häikäisevän kauniit kurtisaanit toteuttavat heidän rohkeimmatkin toiveensa. Marianne on menettänyt kreivittären identiteettinsä, mutta markiisi de Saden ansiosta selviytynyt hengissä Maison de Luxessa. Kun Ranskasta tulee tasavalta ja pyövelinkisälli Isidoren giljotiini näyttää mahtinsa, Pariisin kadut muuttuvat hengenvaarallisiksi. Salaisuudet murretaan ja vallankumouksen vihollisten ajojahti kiihtyy. 
Yksi salaisuus on kuitenkin pidettävä. Paljastuessaan sillä on valta tuhota tai pelastaa kokonainen valtakunta. Vanhan Kuningaskunnan raunioilla kytee viha, ja jokainen vastaantulija voi olla kuoleman lähettiläs. Terrorin aika on alkanut. (takakansiteksti)

Ranskan vallankumous ja siihen liittyvät tekijät tulevat romaanin myötä jälleen vähän tutummiksi. Elämä keskellä vallankumousta on henkiinjäämistaistelua, jossa kuka tahansa voi yhtäkkiä pudota "kastista toiseen" ja sitä tietä giljotiinin terän alle. Repivää aikaa, jolla on taatusti ollut omanlaisensa vaikutus jokaikiseen tuolloin eläneeseen, ainakin Pariisin kaltaisessa suuressa kaupungissa. 

Kirjan henkilögalleria on edelleen melko suuri ja moninainen. Markiisi de Saden hahmo tuntuu tässä toisessa kirjassa ihan yhtä vastenmieliseltä kuin aloitusosassakin. Mariannen ja Isidoren nahkoihin päästään jo paljon pintaa syvemmälle, ja varsinkin Isidore on henkilöhahmona todella mielenkiintoinen. Myös vallankumouksen keskeiset hahmot, Robespierre etunenässä, tulevat tutummiksi, samoin muuan Buonaparte, nuoresta Charlesista puhumattakaan.

Jotain jäin tosiaan kuitenkin kaipaamaan. Tarkkaan en osaa sanoa, mitä se jokin on, olisiko tiivistämistä tai sitten vielä "laveampaa" kerrontaa? En kykene pukemaan sitä sanoiksi. Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa osaa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Milja Kaunisto: Corpus : kuolema ja kurtisaani
Gummerus, 2017
584 sivua 

torstai 14. syyskuuta 2017

2 x mielenterveydestä

Helmet-haasteen kohta 13, johon piti löytää "minusta kertova kirja" tuntui aika vaikealta kohdalta, mutta sitten ihan yhtäkkiä töissä törmäsin Kris Keräsen mainioon sarjakuvakirjaan Ahistunu pupu : elämältä piilopaikan sain (Arktinen Banaani 2016). Sen päähenkilö on "just niinku minä", tai ainakin melkein. :)


Kymmenkunta vuotta sitten Kiroileva siili valloitti Suomen. Nyt kansakunnan tila on sillä mallilla, että Ahistuneen Pupun on aika astua näyttämölle, vaikka se Pupua itseään kauhistuttaakin. Ahistunut Pupu tarjoaa vertaistukea kaikille niille, joita elämä itsessään painaa. Stressi, erilaiset pelot ja yleinen turhautuminen ovat sarjakuvan aiheita. Pupu todistaa, ettei kenenkään tarvitse olla yksin murheineen, vaan jaettu ahistus voi muuttua yhteiseksi iloksi. (kustantajan esittelytekstistä)

Pupu on aika epätoivoinen päähenkilö. Pupua ahistaa kaikki. Motivaatio on hukassa, muut ihmiset pelottavia, ovea ei uskalla avata, nukkuminen on parasta ajanvietettä, kaikesta voi stressata ja joskus ei vaan yksinkertaisesti pysty. Ei. Vaan. Pysty. Minä ainakin löydän näistä stripeistä rutkasti samaistumispintaa, vaikken ehkä näin ongelmainen yksilö olekaan kuin Pupu.


Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Kris Keränen: Ahistunu pupu : elämältä piilopaikan sain
Arktinen Banaani, 2016
64 sivua 

Mielenterveys ja sen järkkyminen ei ole millään mittakaavalla yksinkertaista. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttavat lukuisat eri asiat, jokaisella ihmisellä omanlaisensa seikat. Niinpä jokin yksittäinen tapahtuma tai asia voi olla toiselle ihan arkipäiväistä ja tavallista, ja toiselle taas suunnattoman ahdistuksen tai pelon aihe. Hyvänä esimerkkinä tästä on vaikkapa syöminen, joka toisille on ihan tavallinen arkipäivän toiminta ja toisille taas jotain ihan muuta. Nämä erilaiset mieleen vaikuttavat häiriötekijät ovat omiaan leimaamaan niistä kärsiviä ihmisiä ja näin aiheuttamaan vielä lisää ongelmia.

Tärkeänä apuna mielenterveysongelmien hoidossa toimii vertaistuki. On paljon helpompaa, kun tietää ettei paini ongelmiensa kanssa yksin. On aina parasta, jos pääsee oikeasti keskustelemaan samanlaisista vaikeuksista kärsivien kanssa, mutta apua voi olla myös kirjallisuudesta. Hyvä esimerkki on lukemani Error - mielen häiriöitä (Like 2016), jota kirjoittamassa ovat olleet toimittajat Elina Järvi ja Tiina Hotti. 

Puolet suomalaisista sairastuu psyykkisesti jossain elämänsä vaiheessa. Välillisesti mielenterveysongelmat koskettavat meistä jokaista. 
Rehellisessä ja rohkeassa kirjassa tarinansa kertoo 15 ihmistä, joiden elämään vaikuttaa jokin mielen häiriö, kuten synnytyksen jälkeinen masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö, dissosiaatiohäiriö, syömishäiriö, pakko-oireinen häiriö tai skitsofrenia. Kirja avaa näkymän mielen haasteiden kanssa elävien ihmisten arkeen. Se auttaa ymmärtämään ihmismielen selittämättömyyttä ja rohkaisee auttamaan sekä hakemaan apua. (takakannesta)

Kirjassa omaa elämäänsä ja mielenterveyshistoriaansa valottavat niin julkkikset kuin taviksetkin. Kerronta on korutonta ja kaunistelematonta, tarinoihin on helppo samaistua. Kaikkien kirjaan haastateltujen henkilöiden ongelmat ovat haastatteluhetkellä olleet suht hyvällä mallilla ja elämä melko lailla järjestyksessä. Näin lukijalle tulee (ehkä vähän turhankin) lohdullinen kuva: asiat järjestyvät ja kaikesta selviää. Näinhän toki toivoisikin olevan, mutta varmaan kaikki tietävät ettei elämä aina ole niin yksinkertaista. Tässä mielessä kirja on kuitenkin omiaan lisäämään omaakin hyvinvointiani ja sopii siis Helmet-haasteen kohtaan 4.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Elina Järvi & Tiina Hotti: Error - mielen häiriöitä
Valokuvat: Olga Poppius & Pasi Murto
Like, 2016
243 sivua