maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kirjabloggaajien klassikkohaaste osa 5: Maria Jotunin Huojuva talo


Tämänkertaiseen klassikkohaasteeseen halusin Suomen juhlavuoden kunniaksi lukea jotain kotimaista, ja pitkän empimisen jälkeen päädyin Maria Jotunin Huojuvaan taloon (Otava 2012). Alunperin tämä klassikkoteos ilmestyi vuonna 1963 Jotunin kuoleman jälkeen. Empiminen teoksen kohdalla johtui siitä, että minulla oli aika hyvä käsitys siitä, kuinka ankea ja kamala kirjan tarina on. Ennakkoluuloja ilman muuta, mutta ei millään lailla vääränlaisia. Mikään hyvän mielen kirjahan ei ole kyseessä.



Romaani Lean ja Eeron avioliitosta on armoton tutkielma kahden toisiinsa sopeutumattoman ihmisen yhteiselämästä. Avioliittohelvetin moitteettoman julkisivun alla kehittyvät inhimillinen pahuus, itsekkyys, väkivalta ja alistamisen monet muodot. (takakannesta)

Ennakkokäsitykseeni kirjasta on ollut vaikuttamassa ilman muuta 1990-luvun alussa nähty 5-osainen televisiodraama, jonka pääosissa olivat Sara Paavolainen ja Kari Heiskanen. En itse sarjaa silloin katsonut muutamaa verkkokalvoille syöpynyttä vilkaisua enempää, mutta se riitti siihen, että lukiessani Lea ja Eero olivat päässäni juuri näiden näyttelijöiden näköisiä. (Ehkä tässä on yksi syy siihen, että en ole koskaan hirveästi pitänyt Kari Heiskasesta.)

Lukiessani pohdin, kuinka moni avioliitto Jotunin lähipiirissä on mahtanut olla kuvatun kaltainen. Ei näitä kauheuksia nimittäin voi täysin omasta päästään keksiä. Toki Jotunin oma avioliitto Viljo Tarkiaisen kanssa on ilmeisesti myös ollut tapahtumien taustavaikuttajana. Kirjan päähenkilöt Lea ja Eero ovat täysin erilaisia ihmisiä, jotka sattuman oikusta päätyvät avioitumaan. Vaikka päällepäin kaikki näyttää olevan hyvin, kulissien takana kaikki on toisin. Eero on äärimmäisyyksiin menevä väkivaltainen narsisti, joka alistaa Lean täydellisesti oman tahtonsa alle. Vaikka Eero onkin päälleliimatun vastenmieliseksi kuvattu tyyppi, joka ärsyttää varmasti kaikkia, ei Lea ole juuri sen parempi. Miksi ihmeessä kukaan antaa kohdella itseään noin kammottavasti? Varsinkin nykynäkökulmasta tätä on vaikea ymmärtää. 

Sinnittelin kirjan loppuun asti, mutta miellyttäväksi lukukokemusta ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa. Lisäksi tarina vaati välillä sulattelua, ihan pikaisesti luettavakaan kirja ei siis ole. Klassikkohaasteen lisäksi saan kirjasta pisteen Helmet-haasteen kohtaan 3: suomalainen klassikkokirja.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä
Kirjan tietoja: 
Maria Jotuni: Huojuva talo
Otava, 1963 (nidotun laitoksen kolmas painos 2012)
577 sivua

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Asta Ikonen: Rakkautta rantahuvilassa

Kesäloman aikana tuli luettua ihan "oikeanlainen" kesälomakirja. Siis semmoinen, jota olisi ollut mukava lukea riippumatossa loikoillen tai laiturilla istuskellen (kuten kirjan kansikuvassa). Upposi tämä Asta Ikosen Rakkautta rantahuvilassa (Reuna 2016) kuitenkin kotisohvallakin. :)



Tanja saa kuukaudeksi käyttöönsä ystävien rantahuvilan, mutta ilo loppuu lyhyeen, kun hän huomaa että on tapahtunut vahingossa kaksoisbuukkaus; huvilalle majoittuu myös itsevarma nuorimies, jonka kanssa Tanja on jo aikaisemmin joutunut törmäyskurssille.
Kumpikaan ei halua antaa periksi ja lähteä huvilalta, vaan päättää savustaa toisen tiehensä keinolla millä hyvänsä. Yhteiselo ei suju ollenkaan kitkattomasti, ja molempien tyrmistykseksi Amor puuttuu lopulta peliin. (takakansiteksti) 

Ikonen on kyllä Anni Polvansa lukenut, tämä(kin) kirja on ihan suoraa jatkumoa Polvan tuotantoon, siis kirja jossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia ja Amor ampuu nuoliaan arvaamattomasti. :)

Harmiton hyvän mielen kirja, joka sopii Helmet-haasteen kohtaan 25: kirja jossa kukaan ei kuole.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Asta Ikonen: Rakkautta rantahuvilassa 
Reuna, 2016
152 sivua   

perjantai 28. heinäkuuta 2017

David Casarett: Kuolema Kukko-onnen majatalossa (Chiang Main eettinen etsivätoimisto #1)

David Casarettin Kuolema Kukko-onnen majatalossa (Otava 2016) oli oikein mukava uusi tuttavuus: leppoisa hyvänmielen dekkari, joka oli oivallista kesälomalukemista.



Thaimaalaisen sairaalan ihastuttava hoitoeetikko Ladarat Patalung ratkoo rikoksia ja potilaittensa ongelmia - eikä unohda tilaisuuden tullen herkutella. 
Ladarat ei olisi kaivannut mystistä kuolemantapausta sotkemaan kiireistä työtään. Mutta kun tuttu poliisi pyytää apua, tunnollinen hoitaja ei voi kuin ryhtyä etsivän hommiin. Näyttää nimittäin siltä, että yksi ja sama nainen on lyhyen ajan sisällä tuonut sairaalaan ainakin kaksi kuollutta aviomiestä. (takakansiteksti)

Ladarat on ammatiltaan hoitoeetikko, mikä ainakin itselleni oli ihan tuntematon käsite. Ladaratin vastuulla on Sriphatin koko sairaala, siis se että siellä annettava hoito on eettisesti oikeanlaista. Hän on saanut oppinsa Chicagossa, ja tärkeänä työvälineenä toimii ohut amerikkalaisantikvariaatista löydetty kirja (Etiikan perusteet). Kun etsivä Wiriya (joka on thaimaalaisittain harvinaisesti "rehellinen poliisi") tulee pyytämään apua epäiltyjen murhien selvittämisessä, Ladarat joutuu ensiksi miettimään, onko tällainen toiminta eettistä. Murhan tutkiminen tuntuu kuitenkin tarpeeksi jännittävältä syyltä suostua pyyntöön. Miksei myös se, ettei Wiriya ole lainkaan epämiellyttävä ihminen...

David Casarettin esikoisdekkari seuraa Alexander McCall Smithin Mma Ramotswen ja Tarquin Hallin Vish Purin viitoittamaa tietä. Kirjan viehätys perustuu pitkälti kulttuurieroihin ja miellyttäviin henkilöhahmoihin. Oma viehätyksensä on toki päähenkilön kulinarismillakin, täytyy myöntää. Sarjan seuraava osa Tiikkipuulehdon arvoitus ilmestyy lokakuussa.

Tällä kirjalla pääsen aloittamaan Kukko kainalossa -lukuhaasteen. Helmet-haasteesta kirja sopii vaikkapa kohtaan 47, sillä kirja täyttää kahden eri haastekohdan kriteerit (se on käännöskirja ja siinä ratkaistaan rikos). Sen lisäksi kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni pääsee jälleen etenemään uuteen maahan, joka siis on Thaimaa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
David Casarett: Murder at the House of Rooster Happiness (2016)
Suomentanut Antero Tiittula
Otava, 2016
379 sivua