maanantai 21. marraskuuta 2016

Seija Leivo: Kauluksessa kultainen hämähäkki

Joskus olen tullut törmänneeksi sellaiseen seikkaan kuin pienkustantamojen väheksyntä. Varsinkin kirjastomaailmassa tuntuu siltä, että pieniä kustantamoja ei aina arvosteta eikä niiden tarjoamaa kirjallisuutta pidetä "oikeana". Minusta tämä on ihan käsittämätön katsantokanta. Itse olen ainakin tutustunut enimmäkseen laadukkaisiin kirjoihin. 

Kuten tämänkin Seija Leivon historiallisen sukuromaanin Kauluksessa kultainen hämähäkki (Reuna 2016) kohdalla. Tositapahtumiin perustuva, fiktiolla täydennetty tarina perustuu kirjailijan isoäidin lapsuudentapahtumiin, sukututkimukseen ja vanhoihin valokuviin. Osa henkilöiden nimistä on muutettu, mutta suvun tarina ja kultainen hämähäkki ovat edelleen totta. 

"Minä haluan katsoa, kun Paska-Jussilaa viedään!" tokaisee Anni isänsä hautajaisissa Raahessa vuonna 1892. Hän ei osaa vielä hävetä ajuri-isänsä liikanimeä. Myöhemmin orvoksi jäätyään tyttö saa tuntea, että syntyperällä ja isän ammatilla on merkitystä. 
Äidin menehdyttyä ja ainoan veljen Franssin lähdettyä laivalla kauas Amerikkaan alkaa Annin monivaiheinen matka sukulaisten kasvatiksi Lappeenrantaan. Työteliäs ja oppivainen tyttö saa ystäviä ja mahdollisuuden käydä koulua, mutta kohtalo tarjoaa kerta toisensa jälkeen Annille uusia koettelemuksia. (takakansiteksti)


Kymmenvuotinen kirjastontäti-työkokemukseni on osoittanut aika useasti sen, että just tämäntyyppisiä kirjoja varsinkin monet vanhemmat ihmiset haluavat lukea. Ja kyllä näistä tykkäävät nuoremmatkin (eli siis me varhaiskeski-ikäiset... tai jotain). Ajankuvaus on elävää ja uskottavaa, ja Annin kohtalo on koskettava, vaikkakaan ei mitenkään ainutlaatuinen. Näitä tarinoita mahtuu kohta satavuotiseen Suomeenkin varmasti valtava määrä, mutta ei se minusta ainakaan niiden arvoa mitenkään vähennä. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Seija Leivo: Kauluksessa kultainen hämähäkki
Reuna, 2016
287 sivua

perjantai 18. marraskuuta 2016

Suomenlinnasta pintaa syvemmältä

Suomenlinna on sitten hieno paikka. Olen itse käynyt siellä vain kerran, kesällä 2009, joten taatusti vain murto-osa paikasta on nähty. Onneksi voi kuitenkin lukea kirjoja... 


Ida Lindströmin ja Marjo Tiirikan yhdessä kokoama teos Kohtalona Suomenlinna : linnoitussaaren historian salatut elämät (Into 2016) on upea kurkistus siihen, minkälaisia ihmiskohtaloita linnoituksen muurit ovat pitäneet sisällään. 

Tämän kirjan luettuasi et enää koskaan näe Suomenlinnaa samoin silmin. 
Meren ympäröimä saari kätkee sisälleen vuosisatoja hurjaa sotahistoriaa ja valtataistelua, mutta myös ihmisen elämän koko kirjon: hienostelua, hekumaa, kuria ja silkkaa kurjuutta. Ääneen pääsevät niin sarjamurhaaja Juhani Adaminpoika kuin Suomenlinnan rakennuttajan avioton tytär, ja mukana on myös punavankien vartijana toiminut nuori Urho Kekkonen. 
Kohtalona Suomenlinna on historiateos ja opaskirja, joka kertoo menneisyydestä todellisten ihmisten kautta, esimerkiksi kauppiaan, kahlevangin ja imettäjän näkökulmasta. Kirjaan on myös koottu asukkaiden outoja kohtaamisia linnoitussaaren haamujen kanssa - ehkä Krimin sodassa silpoutunut venäläinen sotilas ei vieläkään ymmärrä kuolleensa... (takakansiteksti)

"Näkymätön ase laukeaa pääni vieressä. Kiljaisen pelästyksestä. Tapahtumalle ei löydy järjellistä selitystä, tällaista täällä Suomenlinnassa nyt vain joskus sattuu." (s. 9)

Jo kirjan ensimmäinen lause, lukijalle kirjoitetun esipuheen alku, koukuttaa tehokkasti. Kirja on nopealukuinen ja sisällön lisäksi myös ulkoasuun on panostettu hienosti. Linnoituksessa aikojen saatossa asuneet ihmiset tulevat piirun verran tutummiksi, ja kirjan parissa olisi mielellään viihtynyt pitempäänkin kuin parinsadan sivun verran. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Ida Lindström & Marjo Tiirikka: Kohtalona Suomenlinna : linnoitussaaren historian salatut elämät
Into, 2016
200 sivua

Toinen vasta lukemistani tämän vuoden Finlandia Junior -ehdokkaista on Sanna Iston Maan alaiset (WSOY 2016), huikea seikkailu Suomenlinnan maanalaisten salaisuuksien parissa.

Voiko painajainen muuttua todeksi? Suomenlinnassa asuva Metuli-niminen tyttö herää vuoteestaan kummalliseksi otukseksi muuttuneena eikä hänen oma perheensäkään tunnista häntä. Vähä vähältä Metulille alkaa selvitä minkälaisten vaihtokauppojen uhriksi hän on joutunut ja keitä ovat saaren maanalaisten tunnelien asukkaat. Eikö edes paras ystävä tunne oikeaa Metulia oudon kuoren alta?
Koskettavassa seikkailussa Metuli joutuu silmäkkäin linnakesaaren monivaiheisen menneisyyden - ja sitä kautta itsensä kanssa. Maan alaiset herättää kiehtovan kysymyksen siitä, keitä me pohjimmiltaan olemme. (takakansiteksti)



Erittäin erikoinen kirja, mutta hyvällä tavalla! Alku on ehkä turhankin verkkainen, ja tunnustan että oli jonkin verran tekemistä, että sain itseni jatkamaan eteenpäin. Metulin kafkamainen muodonmuutos tapahtuu heti alkusivuilla, ja siinä onneksi oli yksi juttu joka jaksoi pitää mielenkiintoa yllä. Mietityttää vaan nämä hektisen ajan nykynuoret... onkohan tahti heille ihan liian hidas? Onneksi tapahtumat alkavat rullata nopeammin eteenpäin, kun lukee kirjaa pidemmälle. 

Otus, joksi Metuli muuttuu, kuvaillaan melko tarkasti, mutta sen nimeämisellä ei pidetä kiirettä. Aikuislukija hoksaa kyllä heti, mistä eläimestä on kyse... mutta sekin luulo kumotaan! Otukset näyttävät vyötiäisiltä, mutta kertomuksen mukaan kyse onkin erwineistä, jotka ovat jotakin vähän enemmän kuin tavalliset vyötiäiset. Muodonmuutos on erwinien vaihtokauppojen tulos, vaikka vaihtokaupat onkin ankarasti kielletty jo yli kaksisataa vuotta sitten. Paljastuu myös, että vaihtokaupoilla on jonkinlainen osuus Viaporin antautumiseen Suomen sodan aikana...

Kun alkukankeudesta päästiin, tykkäsin kirjasta tosi paljon. Historiafriikkinä Suomenlinna on yksi suosikkipaikkojani, ja muutenkin kirjan juonikuviot viehättivät. Jäin kuitenkin miettimään, minkä ikäisille lukijoille kirja mahtaa olla suunnattu? Toisaalta tyyli on välillä jopa lapsellinen, mutta kirjan paksuus taas sopisi enemmänkin isommille lukijoille.

Mistä kirja minulle: sain kirjan omaksi
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Sanna Isto: Maan alaiset
Kuvittanut Sami Saramäki
WSOY, 2016
335 sivua   

tiistai 15. marraskuuta 2016

Juuli Niemi: Et kävele yksin

Yksi tämän vuoden Finlandia Junior -ehdokkaista on Juuli Niemen Et kävele yksin (WSOY 2016), eikä ollenkaan syyttä.

"Kuvitellaan yhdessä. Ollaan tässä, vierekkäin, sinä puristat kädestäni lujaa. Ei tämä ole leikkiä eikä varsinkaan totta."
Ada on 15 ja piirtää vasta omia ääriviivojaan, kun ensimmäinen rakkaus iskee. Adan yksinhuoltajaäiti on boheemi taiteilija ja Ada on tottunut olemaan vastuuta kantava kiltti tyttö, joka ei jää kenekään mieleen. 
Egzonin perhe on Kosovosta, mutta hän ei ole koskaan käynyt siellä mistä hänen sanotaan tulevan. Egzonin levottomat jalat pakenevat kodin vaiettuja salaisuuksia ja nopea graffitikäsi maalaa ajatukset kuviksi. 
Sinä aamuna rehtorin autoon on peintattu vaalea tyttö ja teksti Run! Ada voisi vielä juosta pakoon, mutta hän ei juokse. Kahdesta mahdollisimman erilaisesta taustasta tulevat tyttö ja poika rakastuvat ja ottavat riskin. Ensimmäinen rakkaus antaa kaiken, mutta voi myös repiä palasiksi. (takakansiteksti) 


"Ada maistuu minttuteeltä. Ehkä muistan sen maun ikuisesti juuri ennen kuin kosketan toista. En kosketa enää ketään toista. En ole koskaan koskettanut ketään toista."  (s. 99)

Juuli Niemi kirjoittaa runollisen kaunista tekstiä, jossa riittää luettavaa myös rivien välissä. Adan ja Egzonin epätodennäköinen rakkaustarina on aluksi pakahduttavan kaunista ja hentoa viivaa, mutta ajan myötä paksummat ja rumemmat tussiviivat hiipivät sotkemaan kokonaiskuvaa. Kuva ei ehdi edes kunnolla valmiiksi, kun paperi jo repeää. 

Tällä kirjalla on varmaan erittäin hyvät mahdollisuudet voittaa. Minulle tästä jäi kuitenkin jotain puuttumaan, ikuinen romantikko kun olen. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Juuli Niemi: Et kävele yksin 
WSOY, 2016 
362 sivua

perjantai 11. marraskuuta 2016

Esko-Pekka Tiitinen: Neljän tuulen paita

Esko-Pekka Tiitisen uusi nuortenkirja Neljän tuulen paita (Aula & co 2016) on kertomus herkästä lapinpojasta, joka ihastuu maahanmuuttajatyttöön. 

"Mut en oo menos bäkkii.
Mua ei pidättele häkki. 
Liian vahva liian bläkki." 
Noin räppää Musta Barbaari, jota Pekko kuuntelee pörrätessään mopolla ympäri kaupunkia. Kun kirjastovirkailija käy koulussa pitämässä luennon Nimettömästä kirjasta, alkavat merkilliset tapahtumat vyöryä Pekon elämään. Takaisin Lappiin on pitkä matka, Libanoniin vielä pidempi, mutta nyt on uskallettava kohdata itsensä ja monet aratkin asiat uudella tavalla. 
On uskallettava tutustua myös Damlaan, koulun uuteen oppilaaseen, jonka korvassa killuu legopalikka ja lyijykynänpätkä. Bensa haisee, karavaanit kulkevat, kysymyksiä sataa, mutta kuka tietää kuinka suureksi paperille piirretty pieni sydän voi kasvaa? (takakansiteksti)




Ilahduttavan raikas ja nopeasti luettava kertomus! Miehen kirjoittama kirja jossa on poikapäähenkilö on suhteellisen harvinainen tuttavuus ainakin minulle, mutta hyvä että edes muutamia aina silloin tällöin tulee vastaan. 

Pekko on pohjoisen poikia, mutta pärjää enemmittä kommenteitta jätettyään hoot puheestaan pois. Uudessa kotipaikassa ollaan perustamassa vastaanottokeskusta, mikä ei tunnu muutamille paikkakuntalaisille sopivan. Mielipiteet ovat jyrkkiä, ja Pekosta se tuntuu ahdistavalta, varsinkin hänen tutustuttuaan kurdityttö Damlaan. 

Kokonaan uusille urille Pekon ajatusmaailman vipuaa kirjoista luennoiva Mustonen. Pekko ja Damla löytävät koulun pihalta Mustosen pudottaman kirjan ja päättävät palauttaa sen yhdessä. Tästä alkaa nopeasti kehittyvä ystävyys ja ihastuminen - ja monta muuta ihanaa asiaa.

Hyvän mielen kirja! :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Esko-Pekka Tiitinen: Neljän tuulen paita
Aula & co, 2016
131 sivua

torstai 10. marraskuuta 2016

Maria Jotuni: Näytelmät & haastekoonti: Lukuharjoituksia

Maria Jotuni alkoi kiinnostaa, kun luin Naistenviikon lukuhaasteen aikana Leena Laulajaisen kirjan Maria ja taikalyhty. Sopivasti Lukuharjoituksia-haasteen kannalta Jotunilta löytyy useita näytelmiä, joihin päätin tutustua.



Sain luettua kirjasta seuraavat viisi näytelmää:

Vanha koti
- traagisia piirteitä saava näytelmä talosta ja suvusta, jonka kaapeista löytyy useampiakin luurankoja
- tälle näytelmälle annan kaksi tähteä

Miehen kylkiluu

- huvinäytelmä, jossa miehet ovat naisten perään ja naiset miesten perään, häitä ja eroja piisaa
- kolme tähteä

Savu-uhri

- jossain määrin edellisen kaltainen huvinäytelmä, jossa sydämen asiat ovat kovasti pinnalla
- kaksi tähteä

Kultainen vasikka

- edelleen liikutaan huvinäytelmän parissa, ja ihmisten väliset suhteet ovat perin tärkeitä
- omaa rooliaan on valtaamassa rahankäyttö ja keinottelu, josta riittää paljon melua
- kaksi tähteä

Neekeri tulee

- nykynäkökulmasta erittäin arveluttava "pikku näytelmä alaluokkalaisten juhlaa varten"
- yksi tähti

Lukematta jäivät näytelmät Kuningas Hilarius, Tohvelisankarin rouva, Olen syyllinen, Kurdin prinssi, Amerikan morsian, Klaus, Louhikon herra ja vielä Jotunilta kesken jäänyt Elämä ja kuolema. En usko että palaan kokoelman pariin ainakaan ihan lähitulevaisuudessa, vanhahtava teksti riitti nyt joksikin aikaa. ;)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Maria Jotuni: Näytelmät 
Toimittanut Irmeli Niemi
Otava, 1981
767 sivua


Kiitokset Kujerruksia-blogin Linnealle haasteesta! Ylsin yllättäen haasteessa tasolle taidemesenaatti luettuani seitsemän näytelmää!

1 luettu näytelmä - tarpeistonhoitaja:
 Minna Canth: Työmiehen vaimo 

2 luettua näytelmää - puvustaja:
J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi
3 luettua näytelmää - lavastaja: 
Maria Jotuni: Vanha koti
4 luettua näytelmää - dramaturgi:
Maria Jotuni: Miehen kylkiluu
5 luettua näytelmää - ohjaaja:
Maria Jotuni: Savu-uhri
6 luettua näytelmää - teatterin pääjohtaja:

Maria Jotuni: Kultainen vasikka
yli 6 luettua näytelmää - taidemesenaatti: 

Maria Jotuni: Neekeri tulee 

Tästä on hyvä jatkaa näytelmien lukemista ainakin silloin tällöin. :)

tiistai 8. marraskuuta 2016

J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter ja kirottu lapsi, osat yksi ja kaksi

Vajaat kolme tuntia sitten jonotin kirjakaupan tiskille. Nyt kirja on luettu. Myönnetään, ihan hullua. :D 

Kahdeksas tarina. Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin. 
Harry Potterilla ei ole koskaan ollut helppoa, ja vaikeuksia riittää nytkin kun hän on taikaministeriön ylityöllistetty virkamies, aviomies ja kolmen kouluikäisen lapsen isä. Samaan aikaan kun Harry kamppailee esiin pyrkivän menneisyytensä kanssa, hänen nuorin poikansa Albus joutuu ottamaan vastuksekseen suvun henkisen perinnön taakan. Menneisyyden ja nykyisyyden sulautuessa pahaenteisesti yhteen sekä isä että poika oppivat ikävän totuuden: toisinaan pimeys nousee odottamattomista paikoista. (takakansiteksti) 


Myönnän, että kuullessani tämän kirjan olevan tulossa, tunteet olivat aika ristiriitaiset. Senhän piti jo loppua! ja Jeeeeeee! olivat lähes yhtäaikaiset ajatukset. Niinpä en vielä muutama tunti sittenkään tiennyt mitä mieltä tästä pitäisi olla. Mutta mitäpä sitä kieltämään: tykkäsin tietysti! Mitään alkuperäisestä seitsenosaisesta sarjasta ei mitätöidy, mutta silti tämä toimii. 

Etukäteistietojen (ja takakannen) perusteella oli aika selvää, kuka tämä kirottu lapsi olisi, mutta silti se ei ollut liian itsestään selvää. Mukaan mahtui monta yllätystäkin, ja mielenkiintoisia vaihtoehtoisia maailmoja. Puhumattakaan muutamista hauskoista yksityiskohdista, esimerkiksi siitä, mitä Harry Potter oikeasti pelkää. 

Tämän enempää en viitsi enkä halua kirjaa spoilata, sillä varmasti moni tahtoo päästä kirjasta selville ihan itse. Esimerkiksi tytär 15 vee, joka on jo muutamaan otteeseen käynyt kyselemässä kirjaa "heti paikalla tänne". :)

Kirja tuli luettua parahiksi Lukuharjoituksia-haasteeseen.

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
J.K. Rowling, John Tiffany & Jack Thorne: Harry Potter and the Cursed Child, parts One and Two (Special Rehearsal Edition Script)
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Laulut ja riimittelyt suomentanut Oona Kapari
Tammi, 2016
446 sivua

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Steinar Bragi: Sumu

Psykologista jännitystä Islannin takamailta.
Neljä nuorta aikuista on lomalla Islannissa, kun heidän jeeppinsä törmää sankassa sumussa mökin seinään keskellä ei mitään. Auto hajoaa ja mökin salaperäiset vanhukset tarjoavat matkalaisille yöpaikan. Puhelimet eivät löydä kenttää, seurueen koira katoaa ja selittämättömät tapahtumat alkavat horjuttaa matkalaisten mieltä. (kustantajan esittelyteksti) 



Tarina etenee vuorotellen eri päähenkilöiden näkökulmista, ja samalla heidän elämiään ja kirjan alkutilanteeseen päätymistään valotetaan enemmän. Tämä ei aina tunnu kauhean toimivalta ratkaisulta, ja selonteot rönsyilevät jotenkin kummallisesti, tuntuu että mukana on paljon täysin tarpeetonta sanahelinää.

Odotukset olivat aika suuret tämän kirjan suhteen, mutta valitettavan laimea vaikutelma tästä jäi. Aineksia olisi ollut paljon enempäänkin, ja nyt ainakin minulle jäi turhan monta asiaa turhan hämäräksi. Asiaan voi toki vaikuttaa sekin, että tämä e-kirja oli matkalukemisena kaverien kanssa tehdyllä viikonloppureissulla, eli keskittyminen kirjaan ei välttämättä ollut tavallista luokkaa... ;)

Maailmanvalloitus etenee pitkästä aikaa. Tällä kirjalla kuitataan Islanti käydyksi.

Mistä kirja minulle: e-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Steinar Bragi: Hálendið 
Suomentanut Tuomas Kauko
Like, 2016 
e-kirja

lauantai 5. marraskuuta 2016

Katharine McGee: Tuhat kerrosta: Pudotus (Tuhat kerrosta #1)

E-kirjojen lainaamisen kätevyyden huumaamana rohkaistuin tutkailemaan myös Elisa kirjan tarjontaa tarkemmin, ja saman tien tekemään muutamia hankintojakin. Onneksi oli kirjamessuviikko ja sen myötä hyviä tarjouksia. :)

Katharine McGeen uusi nuorille aikuisille suunnattu romaani on hitusen hankala sijoittaa mihinkään genreen. Ollaan tulevaisuudessa, siispä kirja vaikuttaa scifiltä, mutta ei kuitenkaan varsinaiselta dystopialta. Kirjaston luettelointitiedoista löytyy asiasana "spekulatiivinen fiktio", johon kirja kyllä sopii (kuten lähes joka ikinen kirja, itse asiassa... :)). Kyllä tätä kuitenkin jonkinlaisena dystopianakin luki, vaikkei varsinaista yhteiskuntaa vastustavaa kapinointia kirjasta löydykään, ainakaan tästä sarjan aloitusosasta. 

New York vuonna 2118. Kaikki haluavat päästä huipulle, mutta kun on tarpeeksi korkealla, ei ole muuta suuntaa kuin alas.
Maailman kuuluisimmassa supertornissa asuvat nuoret navigoivat läpi julkisuudenhuuruisen elämän. Nuori nainen putoaa tuhatkerroksisen pilvenpiirtäjän ylimmästä kerroksesta, ja hänen kuolemansa sytyttää skandaalin, joka houkuttelee sekä yläkerrosten eliittiä että pohjakerrosten hylkiöitä.
Pilvenpiirtäjän huipulla, kaikkien yläpuolella asuu nuori nainen, joka on geneettisesti luotu täydelliseksi. Hänellä on kaikki – paitsi juuri se, mitä hän eniten haluaisi.
Koukuttavan trilogian avaus on energinen ja elämää sykkivä, säkenöivä visio tulevaisuudesta, jossa kaikki on mahdollista – jos tahtoo tarpeeksi. (kustantajan esittely) 


Tarinassa on useita henkilöitä, joiden kertomana tapahtumia viedään eteenpäin: adoptiosisarukset Avery ja Atlas; Atlasiin ihastunut Leda; Eris, jonka syntyperään liittyvä salaisuus muuttaa koko hänen elämänsä; Erisin jättänyt Cord, joka ihastuu Ryliniin, jonka poikaystävä Hiran taas joutuu vankilaan; hakkeritaituri Watt apurinsa Nadian kanssa... ja varmaan vielä joku jäi mainitsemattakin. Näkökulmia - ja salaisuuksia - on siis useita, ja nuorten elämä tuntuu sisältävän pääasiassa villejä juhlia ja runsaasti päihteitä. 

Kuolemantapaus, josta esittelytekstissä mainitaan, vaikuttaa usean nuoren elämään ratkaisevasti, ja salaisuudet vain lisääntyvät. Jatko-osissa varmaankin sitten selviää, pysyvätkö salaisuudet salassa. Epäilen kyllä vahvasti...

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Katharine McGee: The Thousandth Floor 
Suomentanut Annika Eräpuro 
Otava, 2016 
e-kirja

perjantai 4. marraskuuta 2016

Laila Hirvisaari: Hiljaisuus

Laila Hirvisaaren uutuuskirja Hiljaisuus (Otava 2016) on riipaiseva tarina yksinäisen lapsen peloista ja salaisuuksista.

Sodan varjot alkavat jo väistyä itärajan maalaiskylän elämästä, mutta pientä Ingaa ne eivät jätä rauhaan. Päiväkirjat ja mielikuvitusmaailma ovat tytön pakopaikka ja pelastus.
Isovanhempien hoivissa kasvanut yksinäinen tyttö lukee paljon ja on kiinnostunut avaruuden ilmiöistä, mutta on lakannut puhumasta ja hoitaa koulutehtävänsä kirjoittamalla. Esiliinantaskuvihko täyttyy kysymyksistä ja vastauksista. Opettajalta ei riitä ymmärrystä, luokkatoverit pilkkaavat Nilkku-Inkuksi. Mielen pohjalla painaa muisto josta kukaan ei tiedä. Kunnes kesävieraaksi saapunut poika auttaa viimein kohtaamaan menneisyyden kauhut. (takakansiteksti)


Hirvisaaren viimeisimmät kirjat ovat tuntuneet mielestäni hitusen puuduttavilta, joten tämä kirja oli erittäin positiivinen yllätys ja todiste siitä, että aina ei tarvitse olla tiiliskiven paksuinen kirja ollakseen hienoa luettavaa. :)

Sota-ajan tapahtumat ovat taatusti jättäneet monenlaisia traumoja ne kokeneiden ihmisten mieliin, eikä kirjassa kuvattu Inga-tyttö varmaankaan ole mikään ainutlaatuinen tapaus. Tällaista on ihan oikeasti tapahtunut, useille ihmisille - myös lapsille. Nykypäivän ihmisille, varsinkin nuorille, tapahtumat ovat kaukaisia ja vaikeasti käsitettäviä, mutta tuolloin se on ollut arkipäivää. Hiljaiseksi vetää, kun tarpeeksi alkaa miettimään. Vaan onhan joka sukupolvella omat vaikeat aiheensa ja traumojen aiheuttajansa. Ehkä parempi olla miettimättä liikaa. :P

Onneksi kirjan loppu lupaa hyvää. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Laila Hirvisaari: Hiljaisuus
Otava, 2016
239 sivua

torstai 3. marraskuuta 2016

Daniel Quinn: Ismael

Oman Apinan vuosi -lukuhaasteeni innoittamana tartuin (jo syyskuussa!) Daniel Quinnin teokseen Ismael (Tammi 1998), johon muuten olisin tuskin tutustunut. Mielenkiintoinen tuttavuus! :) 

Kirja alkaa pikkuilmoituksella Henkilökohtaista-palstalla: "OPETTAJA ETSII OPPILASTA. Vaaditaan vakavaa halua pelastaa maailma. Henkilökohtainen yhteydenotto." Tämä ilmoitus saa kirjailija-päähenkilön raivon valtaan, mutta johdattaa hänet elämänmittaiseen seikkailuun. Hänestä tulee gorilla Ismaelin oppilas, ja keskusteluissaan he etsivät vastausta kysymykseen: Miten tähän on päädytty? 
Löytääkseen vastauksen Ismael jakaa ihmiset kahteen ryhmään: jättäjät ja ottajat. Edelliset elivät maan päällä kolme miljoonaa vuotta luonnon elimellisenä osana. 10 000 vuotta sitten tulivat ottajat, jotka "tiesivät" että maailma kuuluu heille. Siitä alkoi kohti tuhoa vievä syöksykierre, joka kiihtyy sitä mukaa kuin elämän monimuotoisuus vähenee. 
Ismaelin opetuksen päämääränä on saada ottajat lopettamaan maailman riistäminen, ymmärtämään että hekin ovat osa elämän yhteisöä. (takakansiteksti) 



Kuten jo vihjaisin, ei ollut mikään nopealukuinen opus. Hitaasti edeten pääsin kuitenkin kirjan loppuun, ja se varmasti tulee pysymään mielessä pitkän aikaa. Syvällistä pohdintaa kirjassa piisaa, ja toistoa toiston perään. Sehän on toki tehokeino, eikä asia ole helpoimmasta päästä, mutta liika on silti liikaa. Välillä ärsytti myös gorillan (siis Quinnin) saarnaava ote. 

Ajattelemisen aihetta kirja toki antoi, mutta apinan rooli jäi vähän hämäräksi. Jostain luinkin, että kirjailija on kirjoittanut aiheesta useita versioita, ja vasta viimeiseen, romaaniksi muokkautuneeseen versioon tuli mukaan gorilla. Sinänsä ajatus gorillasta opettamassa ihmiselle, miten tulisi elää, on hykerryttävä. :) 

Päätin ottaa kirjan mukaan myös Helmet-lukuhaasteeseen, kohtaan 34: keskustelua herättänyt kirja. En nyt aivan ole selvillä, kuinka paljon kirja on "herättänyt keskustelua" ilmestyessään, mutta mielipiteitä se ainakin tuntuu jakavan. Toiset väittävät sen muuttaneen elämänsä, toiset taas lyttäävät kirjan maan rakoon. Itse en osaa aivan päättää, mitä mieltä olen, mutta ehkä kuitenkin kallistun enemmän kirjasta pitäimisen puolelle. Mitään "herätystä" en kuitenkaan sen lukemisen myötä saanut. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Daniel Quinn: Ishmael (1992)
Suomentanut Jaana Kapari 
Tammi, 1998
265 sivua

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Haastekoonti: Hämärän jälkeen


Orfeuksen kääntöpiirin Suvi järjesti karmivan kauhulukuhaasteen, joka päättyy tänään. Haasteeseen oli helppo lähteä mukaan, sillä kauhu on aina kuulunut lempigenrejeni joukkoon. (Kauhuelokuvista taas en tykkää läheskään niin paljon - en uskalla katsoa niitä...)

Nousin lukemieni kirjojen myötä tasolle Noitapiiri, johon vaadittiin vähintään 11 kirjaa. Minulle luettuja kirjoja kertyi kaikkiaan 14.
  1. Albert Sánchez Piñol: Kylmä iho 
  2. Niko Mikael Korhonen: Pärttylin kesä 
  3. Sarah Lotz: Neljäs päivä
  4. Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja
  5. Stephen King: Se  
  6. Tuomas Saloranta: Juuri sellainen yö
  7. Sami Aaltonen: Aavetaloja 
  8. Mauri Karvonen: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita 
  9. Ruumiittomat : suomalaisia aavenovelleja
  10. Ryo Azuki: Vaarallinen sivusto 1
  11. Hana Umeno: Saksinainen
  12. Tuomas Saloranta: Mahtavat Ammoiset ja muita karmaisevia kertomuksia 
  13. Mats Strandberg: Risteily
  14. Hanna Morre: Tuonen tahto 
Valtaosa näistä lukemistani on ihan perinteisiä kauhuromaaneja. Mukaan mahtui myös pari mangasarjakuvaa ja muutama tietokirjaksi luokiteltava teos. Kaksi ensimmäistä kirjaa puolestaan ovat ehkä hitusen rajatapauksia, siis (kirjastoluokituksen mukaan) jotain muuta genreä kuin kauhua. Niistä kuitenkin löytyi sen verran kauhuun sopivia elementtejä, että päätin ottaa ne mukaan haasteeseen. 
 
Suurimmat suosikkini kirjoista olivat Kingin Se, antologia Ruumiittomat ja Strandbergin Risteily
 
Monta kiitosta Suville haasteesta! :) 

tiistai 1. marraskuuta 2016

2 x kissatietoa

Nykyään puhutaan paljon e-kirjoista. Minä kannatan henkeen ja vereen ihan perinteistä kirjaa, mutta myönnän kyllä että e-kirjoilla on puolensa. Varsinkin, kun niitä pystyy nykyään lainaamaankin. :) E-kirjastosta löysin luettavakseni Petri Pietiläisen uuden kissatietokirjan Kissojen maailmanhistoria (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2016). 

Villikissasta kissavideoihin, demonikissasta kissajumalaksi ja hiirten tappajasta kotikolliksi. Kissan ja ihmisen yhteinen tarina on kestänyt ainakin 11 000 vuotta, ja käsitykset kissasta ovat muuttuneet tuona aikana moneen kertaan.
Kissojen maailmanhistoria on kissan tarina afrikanvillikissasta sylissä kehrääväksi kotikissaksi. Se kertoo egyptiläisten kissamuumioista, eurooppalaisten vuosisatoja kestäneestä kissavainosta ja 1700-luvun japanilaisesta kissataiteesta. Se kertoo, miksi kissat ja naiseus yhdistetään toisiinsa, ja kuka on maailman kuuluisin kissa Maneki Neko.
2000-luvulla kissa on lemmikkinä suositumpi kuin koskaan. Lemmikkimme tarinan lisäksi kirja tulee kertoneeksi myös erilaisen puolen omasta historiastamme. (kustantajan esittelyteksti)



Tuhti tietopaketti kissojen historiasta ja asemasta eri kulttuureissa eri aikakausina. Ihan pikaisesti luettava tämä kirja ei ollut, mutta e-kirjaston kymmenen päivän laina-aika riitti mainiosti.

Mistä kirja minulle: E-kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016 
E-kirja

Toinen lukemani kissakirja oli ihan perinteinen paperimuotoinen kirja ja näistä lukemistani se "kansantajuisempi" ja ehkä viihdyttävämpi, Gwen Baileyn Mitä kissani ajattelee? (Tammi 2002).

Miksi kissa hieroo päätään ihmiseen?
Miksi kissa "leikkii" saaliilla?
Miksi kissa raapii huonekaluja?
Miksi kissa upottaa kynnet alustaan, kun sitä silitetään?

Haluaisitko tietää mitä kissasi ajattelee?
Tunnetun eläinten tutkijan helppotajuinen ja kiinnostava kirja auttaa sinua tulkitsemaan lemmikkisi käyttäytymistä, niin että ymmärrät mitä se haluaa sanoa ja osaat vastata sille. (takakansiteksti)



Kissakirjoja on aina mukava lukea. Ennen kuvassa näkyvän kissaherra Toukon meille muuttoa niitä tuli selailtua useampiakin, ja aina silloin tällöin vieläkin - lähinnä huviksi. Ja ehkä vähän opiksikin, meille Toukon henkilökunnalle. Itsehän Touko tietää vallan hyvin, mitä milloinkin tekee ja ajattelee. ;) 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Gwen Bailey: Mitä kissani ajattelee? : opi ymmärtämään lemmikkisi käyttäytymistä 
Suomentanut Sinikka Pellinen
Tammi, 2002
96 sivua

Molemmat kirjat luonnollisesti mukaan Kirjavat kissat -haasteeseen. :)

Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu

Lomareissulta palatessa ehti oman ajovuoron jälkeen torkkua, katsella tihkusateen takaa maisemia ja surffailla tabletilla kyllästymiseen asti. Onneksi hoksasin surffailla myös E-kirjastoon. Muutaman kymmenen kilometrin matkalla ehdin lukea Anni Nupposen raapalekokoelman Hirviöasiakaspalvelu (Osuuskumma 2016). :)

Anni Nupposen veikeä kokoelma sadan sanan tarinoita tutustuttaa lukijan mitä kummallisimpiin asiakaspalvelutilanteisiin. Mitä tehdä, kun naapuri on hankkinut kerberoksen pennun? Entäpä jos kotiin onkin kannettu plasma-tv:n sijaan ektoplasma-tv? (kustantajan esittelyteksti)


Vaikka liputankin ehdottomasti perinteisen paperisen kirjan puolesta, on e-kirja silti mukava lisä. Ja vielä mukavampi on mahdollisuus lainata myös e-kirjoja, ne kun ovat mielestäni ihan suhteettoman kalliita. Ehdin jo aiemmin harmitella ettei tätä Nupposen kirjaa löydy kirjastostamme lainkaan, mutta onneksi olin väärässä - e-kirjana nimittäin löytyy! 

Raapaleiden ylistyslauluja olen tainnut laulaa jo useampaan otteeseen, mutta silti on pakko jälleen todeta, että tykkään tykkään tykkään! :) :) :) Nerokasta, tiivistä kielenkäyttöä ja tarinointia. Ja huumoria piisaa myös, mikä on aina plussaa.

Mistä kirja minulle: E-kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 5 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Anni Nupponen: Hirviöasiakaspalvelu 
Osuuskumma, 2016 
E-kirja