maanantai 31. lokakuuta 2016

Kiera Cass: Valinta (Valinta #1)

Iik! Ihanan kirjan luin! Kiera Cassin Valinta (Pen & Paper 2016) osoittautui täysin erilaiseksi kirjaksi kuin kuvittelin, siis huomattavasti paremmaksi!

Kolmellekymmenelleviidelle tytölle Valinta on elämän mullistava mahdollisuus. Se on tilaisuus paeta jo syntymässä valmiiksi määriteltyä elämää. Tilaisuus tempautua kimaltavien iltapukujen ja mittaamattoman arvokkaiden korujen maailmaan. Tilaisuus elää palatsissa ja kilpailla komean prinssi Maxonin sydämestä. 
America Singerille Valintaan joutuminen on kuitenkin painajainen. Sen myötä hän joutuu hylkäämään salaisen rakkaussuhteensa kastiltaan häntä alempiarvoiseen Aspeniin. Se tarkoittaa myös kotoa lähtemistä ja osallistumista ankaraan kilpailuun kruunusta, jota hän ei halua. Lisäksi se merkitsee elämää palatsissa, jossa jatkuvana uhkana ovat kapinallisten väkivaltaiset hyökkäykset. 
Sitten America tapaa prinssi Maxonin. Vähitellen hän alkaa kyseenalaistaa itselleen tekemiään suunnitelmia - ja ymmärtää, että hänen haaveidensa elämä ei ehkä vedä vertoja yllättävälle tulevaisuudelle. (takakansiteksti)



Olen jotenkin ihan hämilläni tästä kirjasta. Kuvittelin että se on täyttä höttöä ja tingeltangelia, mutta eipä ollutkaan! Kansikuva antaa odottaa disneymäistä kimallusta, mutta yllättäen kirjassa onkin dystopian piirteitä: syntymässä valmiiksi määritelty elämä, kastijako, maailmansotia onkin ollut jo neljä, kapinalliset uhkaavat... ja kaiken tämän lisäksi löytyy myös sitä glamouria ja säihkettä. Vau! :) 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Kiera Cass: The Selection 
Suomentanut Laura Haavisto 
Pen & Paper, 2016 
340 sivua

Hanna Morre: Tuonen tahto

Vielä yksi kauhukirja ehtii mukaan Hämärän jälkeen -haasteeseen! :) Lomanlopettajaislukemisena ahmaisin Hanna Morren esikoisromaanin Tuonen tahto (Osuuskumma 2016). Olen huomannut kirjasta bloggauksia monellakin taholla, mutta olen yrittänyt vältellä niiden lukemista vielä. Jotenkin on kuitenkin tullut vaikutelma, että kirjasta on pidetty. Eikä mikään ihme! Pidin minäkin, kovasti. 

"Oletkos jotakin vailla?" 
Espoolaispariskunnan avioliitto järkkyy, kun heidän tyttärensä menehtyy rattijuopon uhrina. Tytti ja Timo yrittävät kumpikin selvitä menetyksestä omalla tavallaan - hinnasta välittämättä. 
Tuonen tahto kertoo parisuhteesta, vanhemmuudesta ja syyllisyydestä. Teoksessa kauhuelementit  yhdistyvät suomalaiseen mytologiaan. (takakannesta) 


Jokaiselle vanhemmalle pahin kuviteltavissa oleva kauhuskenaario on varmaankin oman lapsen menettäminen. Hanna Morre onnistuu mielestäni kuvaamaan vanhempien surua ja tahoillaan käymää "selviytymistaistelua" ja romahtamista loistavasti. Äärimmäiseen suruun voi reagoida monella tavalla, ja kirjassa kuvatut reaktiot tuntuivat todellisilta. Selviytymiskeinojakin on monenlaisia... ja siinä voidaan toki mennä myös ojasta allikkoon. Niin kuin käy kirjassakin. Jotakin menee pieleen, pahasti...

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Hanna Morre: Tuonen tahto
Osuuskumma, 2016 
131 sivua

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Mats Strandberg: Risteily

Blogi laahaa lomailun takia jäljessä, mutta ehkäpä se tästä. :) Syyslomareissulla Etelä-Pohjanmaalla lukemisena oli Mats Strandbergin hyytävä uutuus, Risteily (Like 2016). Jotenkin ajattelin tarttuneeni dekkariin, mutta kun hoksasinkin genren kauhuksi, alkoi melkein hirvittää liikaa. Majapaikkamme kun oli pimeällä maaseudulla kaukana katuvaloista... ;) 

Tervetuloa elämäsi viimeiselle risteilylle 
Hilpeät risteilymatkustajat nousevat Tukholmassa laivaan suurin odotuksin. Kummallinen nainen ja hänen poikansa herättävät kuitenkin levottomuutta, sillä parivaljakossa on jotain outoa, jotain uhkaavaa. 
Kun äidin silmä välttää, poika käynnistää karmivan tapahtumaketjun, ja risteily muuttuu verilöylyksi veden päällä. Laiva lipuu vääjäämättä kohti Suomea ja aamua, joka voi muuttaa ihmiskunnan historian lopullisesti. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan. (takakansiteksti) 


Olipa kirja! Ei ole Strandbergia turhaan verrattu Stephen Kingiin Aftonbladetissa, kuten takakansi myös kertoo. Suljettu paikka, kuten saari, lukittu rakennus tai tässä tapauksessa laiva, tuo aina oman lisäjännityksensä tapahtumiin. Siinä mielessä kirja toikin mieleeni Vappulukuhaasteen aikana lukemani Sarah Lotzin teoksen Neljäs päivä, jossa myös risteillään hyytävissä tunnelmissa. Strandbergin kirja kuitenkin hakkaa Lotzin mennen tullen ja palatessa, ihan sata-nolla. 

On melkoinen ihme, jos tämän kirjan lukemisen jälkeen tekee mieli laivalle. Joskus muinoin lapsena Ruotsin-risteilyt olivat hupaisia reissuja. Ne muutamat vanhempana tehdyt laivareissut ovatkin olleet jotenkin paljon ahdistavampia, epäilemättä ainakin Estonian uppoamisen takia. (Sen jälkeisenä keväänä vetikin hiljaiseksi, kun luokkaretkilaiva Tukholmaan kulki suurin piirtein samaa reittiä.) Koskaan en kuitenkaan ole osannut laivalla pelätä mitään tämän (tai Lotzin) kirjan kaltaisia tapahtumia, mahdolliset myrskyt ja merisairaudet ovat aina olleet riittävän pelottavia. 

Oma luku sinänsä on näkökulman vaihdos: nyt kuvataankin monelle suomalaiselle niin tuttuja Ruotsin-risteilyjä ruotsalaisten näkövinkkelistä, Suomen-risteilyinä. Kovin erilaiselta meininki ei kuitenkaan vaikuta, vaikka suomalaisten juomiselle hitusen irvistelläänkin. Vaan osaa tämän kirjan ruotsalainen henkilökaarti kallistaa pulloa itsekin! ;) Henkilögalleria on laaja, mutta vaihtelu henkilöiden ja näkökulmien välillä toimii. Varsinaista päähenkilöä ei tästä kirjasta osaa nimetä, kaikilla on oma tärkeä roolinsa ja paikkansa tarinassa. 

Kauhua siis riittää koko risteilyn ajaksi, eikä loppu ole kovin lupaava... nimittäin ihmiskunnan kannalta. Ehdottomasti mukaan Hämärän jälkeen -haasteeseen! 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja: 
Mats Strandberg: Färjan 
Suomentanut Stella Vuoma
Like, 2016
517 sivua

maanantai 24. lokakuuta 2016

Tuomas Saloranta: Mahtavat Ammoiset ja muita karmaisevia kertomuksia

Mikäs hämärinä lokakuun iltoina olisi mukavampaa lukemista kuin kauhunovelli? Niitä luin hiljattain kokonaisen kirjallisen, nimittän Tuomas Salorannan kokoelman Mahtavat Ammoiset ja muita karmaisevia kertomuksia (Kuoriaiskirjat 2014).

Tiedätkös, kauan sitten sammakot hallitsivat tätä maata. Nii-in, sammakotpa hyvinkin. Sammakot ja heidän kuninkaansa. Ja tiedätkös, mikä oli sammakoiden kuninkaan nimi?
Tuomas Saloranta on julkaissut lehdissä ja antologioissa lukuisia novelleja. Tähän kirjaan on koottu hänen laajasta tuotannostaan kymmenen parasta kauhukertomusta. Luvassa on haudoistaan nousseita kuolleita, maan uumenissa ja merten syvyyksissä uinuvia muinaisia jumalia sekä etsijänsä turmioon johdattavia kiellettyjä kirjoja, mutta kauhua herättävät myös veteraanipoliitikot, vanhat mummot ja itämurretta haastavat räyhänhenget. Ja selviääpä ohessa sammakoiden kuninkaan nimikin. (takakannesta)





Kokoelman kymmenen kauhukertomusta sisältävät runsaasti viitteitä Lovecraftin tuotantoon. Itse en sitä juurikaan tunne, mutta en antanut sen häiritä kokoelman lukemista. :)
  • Keväistä kauhua lenkkipolulla - Lenkkeilijä joutuu väistelemään ja pakenemaan öriseviä ja huojuvia kanssakulkijoita 
  • Mahtavat Ammoiset - H.P. Lovecraftin ja Boris Hurtan hengessä kirjoitettu kertomus hieman arveluttavasta Allan-sedästä, kielletyistä kirjoista ja vesikansasta.
  • Pyörätuolimummo - Helsingin Ruttopuistossa oikeasti nähdystä pyörätuolia työntävästä mummosta innoituksensa saanut kertomus.
  • Sammakkoprinssi - Sammakkotutkija, maisteri Westbacka, katoaa jäljettömiin ja jättää kaiken asessori Nordenin selvitettäväksi. Tästä novellista selviää se sammakoiden kuninkaan nimi. 
  • Viimeinen kaukopartiomies - Häkellyttävästi harhaan johtava nimi, ei kerro talvi- eikä jatkosodasta, mutta melkoisesta henkiinjäämiskamppailusta kuitenkin. 
  • Rontit - Itämurretta viäntävät kummajaiset johtavat kutsujansa tuhoon. Jälleen palataan kiellettyjen kirjojen pariin.
  • Kari Tenho Väyrysen tapaus - Piristävän erilainen tarina, omanlaisensa kauhukertomus Suomen politiikan huipulta.
  • Länsimetro viivästyy - Edelleen ajankohtainen novelli, jossa tarjotaan yksi näkemys siitä, miksei metro vieläkään toimi.
  • Äidin talossa - Oma suosikkini kokoelmasta. Kertomus Marjatasta, joka aina vain palaa äitinsä luo. 
  • Kaksi kesäyötä Bodominjärvellä - Pahamaineisella leirintäalueella tapahtuu taas.
Kelpo kokoelma, joka pääsee mukaan Hämärän jälkeen -haasteeseen.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Tuomas Saloranta: Mahtavat Ammoiset ja muita karmaisevia kertomuksia 
Kuoriaiskirjat, 2014 
207 sivua

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Petri Laine & Anne Leinonen: Kuulen laulun kaukaisen

"Yön puolella on niin kylmää, että huutokin on täynnä jäähileitä."
Kansainvälisen avaruusaseman miehistö joutuu seuraamaan Maahan syöksyvän meteoriitin aiheuttamaa tuhoa. Jatko-sodan lentäjä-ässää seuraa liiankin hyvä onni. Jääplaneetan tutkimusasemalla sattuu mystisiä kuolemantapauksia, eikä planeetta ole ollenkaan niin autio kuin aluksi vaikutti. Puolueen uskollinen pikkuvirkamies saa salaperäisen kirjeen ja päätyy tekemisiin salatun menneisyytensä kanssa. Rakastavaiset pakenevat kielletyn rakkautensa aiheuttamaa tuomiota ja löytävät kaukaiselta planeetalta yllättävän suojelijan. 
Petri Laine ja Anne Leinonen ovat aiemmin julkaisseet tahoillaan novelleja niin lehdissä kuin kirjojen kansissa. Kuulen laulun kaukaisen (Kuoriaiskirjat 2014) on heidän ensimmäinen yhteinen kokoelmansa. (takakannesta) 




Toimiva kokoelma novelleja kahdelta kirjailijalta. Varsinkin ensimmäinen novelli Tänään kosketin maailmaa oli loistava; sopivan jännä ja lohduton. Tuli mieleen yksi suosikkikirjani, Darlah - 172 tuntia Kuussa. Jotain samaa oli myös Lumen kevät -novellissa.

Tämän kirjan täsmälainasin oikeastaan juuri Helmet-haastetta varten. Kuittaan luetuksi kohdan 35: kirjassa ollaan avaruudessa.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Petri Lainen & Anne Leinonen: Kuulen laulun kaukaisen
Kuoriaiskirjat, 2014 
188 sivua

tiistai 18. lokakuuta 2016

Estelle Maskame: DIMIMY - kaipaan (Dimily #3)

Viime viikonloppu kutistui lauantaisen työpäivän myötä yhteen päivään, jonka käytin tehokkaasti lukemiseen. Lukulampun alla viihdyin Estelle Maskamen teoksen DIMIMY - kaipaan (Did I Mention I Miss You?) (Gummerus 2016) kanssa. Sarja on koukuttanut minut äärimmäisen tehokkaasti, ja onneksi sain kolmannen osan näin pian käsiini toisen osan lukemisen jälkeen. :)

Eden ja Tyler eivät ole puhuneet vuoteen. Eden on yhä raivoissaan Tylerille, joka vuosi sitten lähti ja jätti hänet hoitamaan yksin tuhoisan sotkun, joka heidän suhteensa paljastumisesta seurasi. Eden yrittää nyt keskittyä psykologian opintoihinsa Chicagon yliopistossa. Kesätauolla hän palaa Santa Monicaan, mutta kaikkien yllätykseksi sinne palaa myös Tyler... 
Missä Tyler on ollut viimeisen vuoden, ja kuinka hän on voinut muuttua ja kasvaa vuodessa niin paljon? Tyler houkuttelee Edenin tutustumaan uuteen kotiinsa ja elämäänsä. Eden joutuu pohtimaan, onko jo liian myöhäistä antaa anteeksi vai voisiko aika olla heillekin uusi. Kenen hyväksyntää he oikeastaan niin kipeästi kaipaavat? (takakansiteksti) 


Trilogia saa tässä kirjassa arvoisensa päätöksen. Asiat järjestyvät juuri niin kuin pitääkin eikä rattaisiin laiteta enempää kapuloita. Eden ja Tyler tuntuvat sopivan toisilleen todella hyvin, ja vaikeuksia heidän suhteensa alussa on ollut enemmänkin kuin tarpeeksi. Niinpä tämä päätösosa oli siinäkin mielessä varsinaista hyvän mielen lukemista. 

Sarjan myötä henkilöiden lisäksi tutuksi on tullut kolme erilaista amerikkalaista kaupunkia: Santa Monica, New York ja Portland. En ole tutustunut kirjailijan elämään oikeastaan yhtään, tiedän vain että hän on skotlannista kotoisin. Ympäristökuvaukset ovat ainakin meikäläiselle maailmaa kiertämättömälle maallikolle hyvin vakuuttavia, ja voin vain olettaa että kirjailija on joko käynyt itse näissä paikoissa tai sitten muuten tutustunut niihin todella hyvin. :)

Yksi asia, jota olen pohtinut ja ihmetellyt koko sarjan lukemisen ajan, on tuo asetelma, johon koko idea perustuu: sisarpuolten välinen suhde. Itse en jotenkin osaa suhtautua siihen mitenkään paheksuvasti, sillä eihän kyse ole todellakaan verisukulaisista, vaan ihmisistä jotka tapaavat toisensa kuin ketkä tahansa toisiinsa tutustuvat - he nyt vain sattuvat ihastumaan toisiinsa. Mitä väliä sillä on, vaikka heidän vanhempansa olisivatkin parisuhteessa keskenään? No, voihan se olla että tämäkin asia on on isompi juttu jollekin toiselle, itselleni tällainen tilanne on nimittäin tuttu ihan elävästä elämästäkin. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Estelle Maskame: Did I Mention I Miss You?
Suomentanut Sirpa Parviainen
Gummerus, 2016
375 sivua

lauantai 15. lokakuuta 2016

Katy Birchall: It girl : suosituksi yhdessä päivässä (It girl #1)

Katy Birchallin esikoisteos It girl : suosituksi yhdessä päivässä (Bazar 2016) oli kansikuvansa mukaisesti hauskaa ja viihdyttävää "tyttöjen hömppää". Ihan positiivisessa mielessä. 

Kukapa ei haluaisi olla koulun suosituin tyttö! 
14-vuotias Anna on juuri muuttanut Lontooseen uuteen kouluun. Hänellä on kaksi ystävää, Jess ja Danny, mutta muuten koulun sosiaalinen elämä tuntuu haasteelliselta. Varsinkin, kun Anna onnistuu sytyttämään koulun suosituimman tytön hiukset tuleen ja hänen pitäisi löytää tanssipari kevätjuhlaan. 
Annan suosio koulukavereiden silmissä kuitenkin nousee yhtäkkiä räjähdysmäisesti, kun hänen toimittajaisänsä menee kihloihin kuuluisan filmitähden kanssa ja paparazzien piiritys alkaa. Silloin ei edes piiloutuminen siivouskomeroon tunnu auttavan, vaan Annan on yritettävä sopeutua elämään koulun suosituimpana tyttönä. (takakannesta)


Koko tämä "it girl" -käsite oli minulle aivan vieras, mutta ilmeisesti sillä tarkoitetaan jonkinlaista seurapiirien ja median lemmikkiä. Wikipedia selittää termin: "viehättävä, seksikäs nuori nainen, joka saa tiiviisti mediatilaa, joka ei liity hänen henkilökohtaisiin saavutuksiinsa tai huomio on liian suurta omiin saavutuksiin nähden. It-girlinä olo on väliaikaista, joko heistä tulee todellisia julkisuuden henkilöitä tai he unohtuvat." 

Hömpähtävästä alkuasetelmasta (nuori toheloiva tyttö joka haluaisi olla suosittu) rakentuu tietenkin juuri sitä: hömppäa - ei tätä juuri muulla sanalla pysty kuvailemaan. Mutta hömpälläkin on oma paikkansa, näitä kirjoja tarvitaan myös nuorille kaiken angstin ja kipuilun keskelle.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Katy Birchall: The it girl (2015)
Suomentanut Eija Hirvonen
Bazar, 2016
333 sivua

perjantai 14. lokakuuta 2016

Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Flavia de Luce #5)

Esiteini-ikäisestä harrastelijasalapoliisista ja mestarimyrkyttäjästä, Flavia de Lucesta kertova dekkarisarja on edennyt jo viidenteen osaansa. Alan Bradleyn Loppusoinnun kaiku kalmistossa (Bazar 2016) vie Flavian kaivamaan esiin ruumiita.

Kun Bishop's Laceyn kylän suojelupyhimyksen Pyhän Tancredin kuolinpäivän 500-vuotisjuhla lähestyy, halutaan pyhimyksen hauta avata asiaan kuuluvin menoin. Ja kukapa muu olisi ensimmäisenä kirkon kryptassa kurkistamassa hautapaaden sisään kuin Flavia! Juhlapäivän järjestelyt joudutaan kuitenkin äkkiä pysäyttämään, kun kivipaaden kannen alta löytyy kylän urkurin ruumis selittämättömästi naamioituna.
Kuka kylässä on hautonut kostoa urkuriparalle? Ja miksi hänen naamioitu ruumiinsa on piilotettu pyhimyksen hautaan? Lannistumaton Flavia päättää selvittää asian. Ja se mitä hän kalmistosta kaivaa esiin, ei välttämättä kestä päivänvaloa. (takakannesta)






Kaikenlaisten johtolankojen etsiminen on Flavialle jo tuttu juttu, kuten myös kemialliset kokeet omassa laboratoriossa. Hän on aina toiminut yksin, askelen edellä poliisia, mutta nyt hänelle yllättäen tarjotaan apua, kun pari muutakin salapoliisiksi itseään kutsuvaa ehdottaa hänelle yhteistyötä.

Yllättävältä tuntuu myös se, että tähän asti vihaamansa siskot alkavat tuntua paljon läheisemmiltä kuin koskaan ennen. Minusta olikin ilahduttavaa kun kirjassa keskityttiin aiempaa enemmän perheen sisäisiin asioihin. Kotikartanokin on vaakalaudalla isän rahaongelmien vuoksi. Suurin yllätys paljastuu kuitenkin vasta viime metreillä! Erittäin tehokas koukku saa tosiaankin odottamaan jatkoa. Onneksi luvassa on vielä ainakin kaksi osaa. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: Speaking from Among the Bones (2013)
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2016
410 sivua

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Susan Heikkinen: Sketsofrenia : sata suomalaista sketsihahmoa

"Juokse sinä humma kun se on sinun homma, sano mummo kun riuku naksahti." (Jasso Laamanen, Trabant Express)

Taas seuraa tunnustus: olen aina tykännyt suomalaisista sketsiohjelmista ja etenkin tietyistä hahmoista. Siispä kun näin uutuushyllyssä Susan Heikkisen teoksen Sketsofrenia : sata suomalaista sketsihahmoa (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2016), väkisellähän se lähti mukaan. :)

Nyt on aika ottaa sketsihahmot vakavasti.
Oliko sinunkin luokallasi Matti Pikkuvanhanen? Puuttuuko lähikaupan kassa ostosvalintoihisi ja yksityiselämääsi? Muistuttaako vävysi Uuno Turhapuroa? Höylääkö pomosi kaiken firman piikkiin?
Sketsihahmot paljastavat ihmisyydestä jotain sellaista, josta mielellään vaietaan. Heidän joukostaan löytyy totuuden torvia, paskanpuhujia, työelämän sankareita, hulluja ja humalaisia. Sketsofrenia kokoaa yhteen sketsihahmojen helmet ja tunkeutuu heidän sielunmaisemaansa.
Nippelitiedon ystäville kirja tarjoaa aimo annoksen hahmoanekdootteja ja hokematriviaa. Kenen kirosana oli jumantsuigula? Entä montako Jani-Petteriä Suomessa oikeasti on? Eh-hehe! (takakansiteksti)


Kirjan lopun hakemiston perusteella mukana on hahmoja 52 eri sketsisarjasta. Osa näistä on itselleni ihan outoja, tai ainakin katsomattomia. Hahmogalleriasta ei montakaan täysin tuntematonta löytynyt. Omat suosikkisarjani vuosien varrella ovat olleet Kummeli, Pulttibois, Manitbois, Pulkkinen, Studio Julmahuvi, Vintiöt ja Putous, puhumattakaan aiempien vuosien sarjoista Velipuolikuu, Hymyhuulet, Spede Show, Vesku Show, Älywapaa palokunta ja Soitinmenot. Ja voisi tähän varmaan vielä jotain muitakin luetella, mutta jätetään nyt tähän. :)

Parempikin kirja olisi voinut olla. Nyt joka hahmosta on noin sivun mittainen esittely, johon ei kyllä kovin syvällisiä mahdu... josko heistä nyt sitten mitään mahdottoman syvällistä edes saisi irti. :D Mielenkiintoisia juttuja mahtui mukaan, ja muutamia ihan uusia juttujakin löytyi.

Mm. tällaisilla seikoilla sivistyin lisää:
  • Herra 47 esiintyi jo Hei hulinaa -ohjelmassa vuonna 1988. Itse muistan tyypin vasta Pulttibois-ajalta.
  • James Potkukelkan korkeapipoinen pelastaja oli nimeltään N.O. (Niilo Olli) Hääppönen. Hämärästi muistan tämän joskus kuulleeni, mutta olin unohtanut täysin. 
  • Jean-Pierre Kusela on parodia ranskalaisesta chanson-laulaja Claude Pascalista.
  • Peter Franzén on esiintynyt sketsisarjassa (Studio Impossible)! Tätä sarjaa en varmaan ole ikinä katsonut. 
  • Pulttibois-sarjan jälkeen James Potkukelkka on tehnyt paluun Manitbois-sarjan lisäksi myös Ranuan kummeissa ja vierailijana Putouksessa. Ja vilahtihan hän muuten suomalaisten koomikkojen Vain elämää -versioinnissa Koomikot. (ihan liikaa kursivoituja tuli tähän!)
  • Hieno Åhlgreen oli Putouksessa jo 112-vuotias! (olin unohtanut tämänkin)
  • Vesa-Matti Loirin esittämän Tyynen sukunimi on Syväskökkö-Lipasti. Pimpelipom! 
Kaikesta huolimatta hauska ja hihityttävä lukuelämys. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Susan Heikkinen: Sketsofrenia : sata suomalaista sketsihahmoa 
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2016 
202 sivua

tiistai 11. lokakuuta 2016

Winston Graham: Demelzan laulu (Poldark #2)

Elokuussa kehaisin Winston Grahamin Poldark-sarjan aloitusosaa, jonka jälkeen odotin kovasti toisen osan ilmestymistä. Nyt on sekin luettu, ja harmikseni oli pakko todeta, ettei Demelzan laulu (Gummerus 2016) ollut läheskään yhtä hyvä. Kuten eka osakin, myös tämä kirja on ilmestynyt aiemmin suomeksi - vuonna 1981 nimellä Demelza

Cornwall 1788-1790
Demelza, Ross Poldarkin kerran pelastama köyhän kaivosmiehen tytär, on varttunut kukoistavaksi nuoreksi naiseksi ja päätynyt naimisiin Rossin kanssa. Heidän ensimmäisen lapsensa syntymä on suuri ilo, mutta sekasortoisen aikakauden tapahtumat panevat heidän liittonsa koetukselle. 
Demelzan yritykset sopeutua herrasväen - ja aviomiehensä - tapoihin johtavat toinen toistaan hämmentävämpiin tilanteisiin. Ross aloittaa katkeran kamppailun kaivostyöläisten puolesta ja tulee kylväneeksi siemenen loputtomaan vihanpitoon vaikutusvaltaisen George Warlegganin kanssa. Pystyykö Demelza löytämään tavan rakentaa siltoja, ennen kuin erimielisyyden tuhoavat hänen ja Rossin mahdollisuuden onneen? (takakannesta) 


Välillä kuparikaivoksista ja sulattamoista jaarittelu sai minut kääntelemään sivuja hyvinkin laiskasti ja jopa harppomaan muutamien sivujen yli, loppua kohti kirja onneksi parani ja loppu pääsi jopa yllättämään. Sarjan kolmas osa Syytetty ilmestyy kaiketi ensi vuoden alkupuolella.

Viikko sitten alkoi muuten Ylellä tämän kirjasarjan pohjalta tehty tv-sarja. Ensimmäinen osa ainakin vaikutti hyvältä, ja telkkarin äärellä viihtyi teinitytärkin, ilmeisesti pääosan esittäjän takia. :D

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Winston Graham: Demelza (1946)
Toinen painos, uudistettu suomennos
Suomentaneet Irmeli Sallamo ja Anuirmeli Sallamo-Lavi 
Gummerus, 2017 
576 sivua

maanantai 10. lokakuuta 2016

J.S. Meresmaa: Naakkamestari

Taivas pimeni. Ilma viuhui satojen siipien pehmeistä iskuista. Nostin katseeni valtavaan naakkaparveen, joka lensi pihamaan yli talojen kattoja hipoen. Niiden naksahtelevat ja kirskuvat äänet kutistivat sisäpihan luolan kokoiseksi. Kun parven häntäpää katosi ja pilvien siilaama päivänvalo palasi, pettymys raapaisi sydänalaa. En tiedä, mistä mieleeni johtui järjetön, pakahduttava toive, että ne olisivat ottaneet minut mukaansa."
Valumestari Lundanin verstas on Ennin koti. Hän kaipaa joka päivä vanhempiaan, jotka eivät koskaan tulleet hakemaan häntä. Eräänä aamuna Enni löytää naakan - ja hänen elämänsä muuttuu. Täysin. 
Naakkamestari on Tampereelle vuoteen 1900 sijoittuva kertomus, joka yhdistää vaihtoehtohistoriaa ja steampunkia. (takakansiteksti) 



Viime vuonna Robustoksen pienoisromaanikilpailun voittanut J.S. Meresmaan Naakkamestari (Robustos 2016) oli virkistävän erilainen lukukokemus. Vaihtoehtohistoria on itselleni aina mieleinen ja kiinnostava juttu, ja kun tähän on vielä yhdistetty steampunk-henkisiä juttuja, niin aina vaan paremmalta vaikuttaa. :) Oman mielenkiintoisen lisänsä tuovat varsinaisen tarinan rikkovat mutta siihen olennaisesti liittyvät Aamulehden artikkelipätkät, joihin kirjailija jälkisanoissaan kertoo hakeneensa innoitusta ja oppia oikeista vuonna 1900 ilmestyneistä Aamulehdistä, "joskin osa artikkeleista on puhtaasti mielikuvituksen tuotetta".

Raajarikko, rampa, huutolaiskakara, elätinkummitus. Näihin nimityksiin Enni on saanut tottua Lundaneilla asuessaan, varsinkin Lundanien Senja-tyttären suusta. Ystävällisyyteen Enni ei ole päässyt tottumaan, ystävistä puhumattakaan. Kunnes sitten Ennin hoidettua loukkaantunutta naakkaa (joka sitten kuitenkin kuoli ja katosi) hän löytää tyynynsä alta ystävällisen kiitoskirjeen. Tulipalon uhatessa Lundanien verstasta ja taloa Enni päättää lähteä tiehensä, tapaa kirjeen toimittaneen Jylyn ja päätyy tämän kanssa salaperäiseen tehtaaseen. Siellä Enni saa kuulla Naakkamestarista, ja hänen elämänsä muuttuu täysin. Isän ja äidin kohtaloistakin Enni pääsee lopulta selville. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
J.S. Meresmaa: Naakkamestari 
Robustos, 2016
163 sivua

perjantai 7. lokakuuta 2016

Kim van Alkemade: Lapsi nro 8

Kim van Alkemaden esikoisromaani Lapsi nro 8 (HarperCollins Nordic 2016) onnistui järisyttämään mieltä ja samalla muistuttamaan, että juutalaisia kohdeltiin huonosti muuallakin kuin natsi-Saksassa. 

On vuosi 1919. Nelivuotias Rachel lähetetään newyorkilaiseen orpokotiin, missä tohtori Mildred Solomon tekee lääketieteellisiä kokeita käyttäen lapsia koekaniineinaan. Ammatillinen kunnianhimo ajaa itsekkään tohtori Solomonin kokeilemaan röntgensädehoitoa Racheliin. Tämän kärsimystä aiheuttavan kokeilun seurauksia Rachel joutuu kantamaan koko loppuelämänsä ajan.
Kolmekymmentäviisi vuotta myöhemmin Rachel työskentelee sairaanhoitajana ja tapaa uudestaan tohtori Solomonin, joka on nyt sairastunut syöpään. Tällä kertaa Rachel on se, joka saa käyttää valtaa. Muuttamalla potilaansa lääkitystä hän altistaa entisen kiusaajansa kokeelle. Ennen yövuoron päättymistä Rachelin pitää tehdä valinta - anteeksianto vai kosto? 
Lapsi nro 8 on vahva romaani ihmisen kyvystä vahingoittaa - ja rakastaa. Romaani on saanut innoituksensa Hebrew Orphan Asylum -orpokodin tapahtumista New Yorkissa 1900-luvun alussa. (takakansiteksti)


Todella vetävästi kirjoitettu ja koukuttava romaani, luin tämän parissa päivässä. Takakannen maininta tapahtumien todellisuuspohjasta vain lisäsi mielenkiintoa, ja olikin hienoa huomata että romaanin loppuun oli lisätty faktatietoa kirjaan liittyvistä asioista. Järkyttävää ajatella että kirjassa kuvattuja asioita on oikeasti tehty viattomille lapsille... mutta maailma on aina ollut julma, ja tieteen tekemisellä on ollut helppo perustella monia pahoja tekoja.

Kertomukseen mukaan lisätty rakkaustarina tuntui ensin jotenkin päälleliimatulta ja ennalta-arvattavalta, mutta henkilöiden taustat huomioon ottaen kuitenkin täysin luontevalta ja luonnolliselta.

Kirjan loppu jäi hitusen avoimeksi ja kesken, mutta se ei kuitenkaan haitannut.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Kim van Alkemade: Orphan #8 (2015)
Suomentanut Päivi Paju
HarperCollins Nordic, 2016
416 sivua

torstai 6. lokakuuta 2016

3 x päihteistä lanu-kirjoissa


Päihteet on aina takuuvarmasti puhuttava aihe, niin aikuisten kuin lasten ja nuorten kirjallisuudessakin. Tuntuu, että tänä vuonna lanu-kirjoissakin päihteisiin liittyviä kirjoja on ilmestynyt tavallista enemmän - näiden kolmen lisäksi olen jo aiemmin blogannut Johanna Hulkon K18-kirjasta, jossa alkoholi on merkittävässä osassa. 

Alkoholista puhutaan myös Lina Stoltzin teoksessa Huomenna ei tarvitse pelätä (Barents 2016). 

Liljalla on salaisuus. Hän ei kuolemakseenkaan halua kertoa siitä. Edes paras kaverinsakaan ei saa tietää. Ryyppäävä äiti - mikä häpeä. Lilja ei vaan selviä siitä, ja luciajuhlakin painaa päälle. Ajatella, jos äiti ei pystykään tulemaan? Tai vielä pahempaa: jos hän ilmaantuukin juhlaan ja häpäisee Liljan kokonaan... Näin ei saa päästä käymään! (takakansiteksti)

Vanhempien alkoholismi on aika paljon käsitelty aihe lanu-kirjallisuudessa, mutta jotenkin äkkiseltään tuntuu että yleensä juoppona vanhempana kuvataan nimenomaan isä. Tässä kirjassa äiti on se, jota joutuu häpeämään. Kovin rankkoja kuvauksia kirjassa ei onneksi ole, ehkä kirja onkin suunnattu suht nuorille.

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Lina Stoltz: Imorgon är allt som vanligt (2014) 
Suomentanut Kirsti Johansson
Barents kustannus, 2016
102 sivua

Aika "pienille" suunnatulta vaikuttaa myös Mari Kujanpään Emman salainen toive (Otava 2016), ainakin kansikuvan perusteella. 

Emma ei uneksinut prinsessaelämästä. Hän toivoi olevansa ihan tavallinen huoleton tyttö, jolla oli samanlainen hassunhauska perhe kuin naapurin tytöillä. 
Emman mielestä kaikki Harmaksilla oli ihanaa: siivouspäivät ja karkkilakko, lapaslaatikot, joista toisessa luki Fredrika ja toisessa Saima. Tavarat olivat siististi ja järjestelmällisesti, aivan eri tavalla kuin äidin luona. 
Mummin ja ukin luokse muutettuaan Emman ei pitkästä aikaa tarvinnut huolehtia mistään. Mutta suru ja pelko olivat pinttyneet häneen kuin vanha maali. Onneksi Fredrika puhui tuulen viuhumaan korvissa ja seikkailun kutittamaan nenää! (takakannesta) 

Tässäkin kirjassa (päihde)ongelmainen perheenjäsen on nimenomaan äiti. Isästä ei taideta juuri mitään puhuakaan. Emman äiti on narkomaani, ja siksi kykenemätön huolehtimaan tytöstä. Emma pääsee asumaan mummin ja ukin luokse, missä hän viihtyy kyllä hyvin, mutta huolehtii koko ajan ettei hänestä vain olisi mitään vaivaa. Naapurin perhe-elämä vaikuttaa hänen mielestään idylliseltä, mutta sielläkin on omat hankaluutensa ja vastoinkäymisensä. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Mari Kujanpää: Emman salainen toive
Otava, 2016
189 sivua

Huumeisiin sotkeudutaan myös Teija Rekolan nuortenkirjassa Top models (Reuna 2016), joka kertoo kansainvälisestä mallibisneksestä.

Upeita vaatteita, huippusuunnittelijoiden näytöksiä, matkoja, rahaa, hyviä bileitä... Noora ja Erika haaveilevat luksuselämästä lähtiessään mallintöihin Pariisiin. 
Tyttöjen tie vie kuvauksiin ja catwalkeille, mutta myös keskelle skandaaleja ja muotimaailman tylyä todellisuutta. 
Vetävästi kirjoitettu Top models kulkee Helsingistä Pariisiin, New Yorkista Roomaan ja kertoo mallibisneksestä sen, mikä ei muotikuvissa ja tosi-tv:ssä näy. (takakansiteksti) 

Omasta näkövinkkelistäni katsoen jokseenkin epäuskottavan tuntuinen tarina. Tokihan näin voi käydä: voitat lehden kilpailusta pääsyn mallimaailmaan, pääset saman tien ulkomaille töihin. En tiedä, kun ei tällaisesta ole minkäänlaista kokemusta edes tuttavapiirin kautta. Kovin suurena yllätyksenä nämä huumekuviot eivät tulleet, juorulehtien perusteellakin kun vaikuttaa siltä että muotimaailman huipulla huumeet ovat lähes arkipäivää. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 2 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Teija Rekola: Top models 
Reuna, 2016
261 sivua

Näistä kirjoista Kujanpään Emman salainen toive on ehdottomasti suosikkini, suht rankasta aiheestaan huolimatta valoisasti kirjoitettu tarina.