perjantai 29. tammikuuta 2016

Tanja Pohjola: Lintu pieni

Viipuri 1944. Rapistunut huvila, viimeiset pommitukset, lukittu huone. Doran ja Marin äidillä käy arvovieras, sotilaspukuinen herra, ja lasten on oltava vierashuoneessa ääneti. Lohduttaakseen pikkusiskoa Dora aloittaa sadun miehestä ja linnuista. Hän ehtii kertoa sadun monta kertaa, liian monta. 
Helsinki 1953. Kerrostaloasunto, tuore avioliitto, loppukesä. Aikuistunut Dorotea aloittelee uutta elämää Oton vaimona, kun viipurilaislähtöiset vieraat palauttavat kipeät muistot. Yhtäkkiä Dorotean on vaikea erottaa mennyt ja nykyisyys sekä se, että hän on nyt aikuinen nainen eikä satuihin uskova lapsi. 
Lintu pieni on  psykologinen romaani ihmismielen syöksystä häpeän ja syyllisyyden paineessa. Se kertoo rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta, äidistä, tyttäristä ja siskoksista - sekä linnuista, joita siivet kantavat. (takakannesta) 



Aloitin tämän kirjan lukemisen jo joskus viime vuonna ensimmäisen kerran, mutta silloin en jotenkin saanut kirjasta kiinni ja jätin sen kesken. Päätin kokeilla uudestaan, ja nyt Tanja Pohjolan Lintu pieni (Atena 2014) piti otteessaan niin, että kirja oli luettava kannesta kanteen heti kerralla. 

Vuonna 1944 Dora on noin kahdentoista ikäinen ja pikkusisko Mari kolmen. Heidät on lukittu vierashuoneeseen, sillä äidillä on tärkeä vieras, joka ei pidä lapsista. Pitääkseen siskon hiljaisena Dora keksii sanoa, että vieras setä on niin kuin kuningas, ja jos hän suuttuu, hän leikkaa pään irti. Niinpä Marikin on ihan hiljaa. Välillä liiankin hiljaa, ja Doraa se huolestuttaa. Heillä on jatkuvasti nälkä ja jano, ja ainut viihdyke on Doran kertoma satu Grejus-nimisestä miehestä, jonka linnut pelastavat. 

Vuonna 1953 Dorotea on Oton vastavihitty vaimo, helsinkiläinen kotirouva. Eräänä päivänä heidän kotiinsa ilmestyy evakkomummo sairaan lapsenlapsensa kanssa. Otto tuntee mummon ja ottaa heidät kotiinsa, ja niin Dorotea joutuu vastentahtoisesti jakamaan kotinsa vieraiden ihmisten kanssa. Sairas tyttö säälittää häntä, ja hän on varma että mummo kohtelee tätä huonosti. Dorotea on salannut menneisyytensä mieheltään ja kaikilta muiltakin, ja pelkää koko ajan että viipurilaismummo saattaisi tunnistaa hänet. Dorotean elämää varjostaa kauan sitten tapahtunut tragedia.

Mielenkiinto herää. Mitä lukijalle ei kerrota? Vai kerrotaanko jossain vaiheessa? Pitää kääntää sivua ja lukea eteenpäin, ja vielä eteenpäin. Vähitellen tapahtumat selviävät ja karu totuus paljastuu. Kertomus järkyttää ja jää mieleen kummittelemaan. Voiko näin tapahtua? Miksi näin tapahtuu?  Loppu jää sopivan avoimeksi, jokaisen lukijan tulkinnasta riippuen. 

Sen enempiä paljastuksia tekemättä mainitsen vielä, että kirja passaa Helmet-haasteen kohtaan 44: Kirjassa joku kuolee. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta 
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja: 
Tanja Pohjola: Lintu pieni 
Atena, 2014 
285 sivua 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti