keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Sarah Lark: Valkoisen pilven maa

Joulunpyhiksi kaipasin jotakin mukavaa uutta lukemista, mielellään jotain joka ei heti lopu kesken. Siksipä sängyn vieressä odottavasta pinosta valikoitui luettavaksi 892-sivuinen järkäle, Sarah Larkin Valkoisen pilven maa (Bazar 2015). 



Kustantajan esittelyteksti:
Varaton kotiopettajatar Helen Davenport vastaa lehti-ilmoitukseen, jossa Uuden-Seelannin kunnialliset naimattomat miehet etsivät vaimoa. Kirjeen perusteella herrasmieheltä vaikuttava viljelijä lähettää vastauksen Helenin kirjeeseen, ja matka uuteen maahan alkaa näyttää hienolta mahdollisuudelta.
Samaan aikaan kaunis ja uskalias Gwyneira Silkham, rikkaan lampaankasvattajan tytär, on hävitty uhkapelissä vaimoksi uusseelantilaisen lammasparonin pojalle. Gwyn on innoissaan päästessään karkaamaan ennalta-arvatusta tulevaisuudesta tuntemattomaan maahan.
Helen ja Gwyn ystävystyvät pitkällä laivamatkalla kohti Uutta-Seelantia. Kun uudet aviomiehet osoittautuvat perillä täysin erilaisiksi kuin kirjeet tai Gwynin isän puheet antoivat ymmärtää, on ystävyys ainoa pysyvä asia uudessa kotimaassa.
Valkoisen pilven maa kuvaa upeasti ystävyyttä, rakkautta ja siirtomaa-ajan ihmisten unohtumattomia kohtaloita maorien maassa. 

Omat mietteet
Kirja tempaisi mukaansa heti alkusivuilta lähtien. Historia ja romantiikka ovat sydäntäni lähellä, varsinkin kun niitä löytyy samojen kansien välistä molempia sopivassa suhteessa - liikaa siirappia ei saa kuitenkaan olla. Tästä kirjasta siirappi ja muut imelyydet olivat mielestäni tarpeeksi kaukana, ja tarinan etenemisen myötä romanttinen seikkailu muuttuu pikemminkin vahvojen naisten ja heidän sukujensa tarinaksi. Kun vaikeudet yllättävät, naisten välinen ystävyys ja solidaarisuus on se, mikä kantaa. 
Erityisen kiehtovaksi kirjan teki minulle entuudestaan hyvinkin tuntematon Uuden-Seelannin historia - uudisasukkaiden ja maorien kiistat samoista maa-alueista olivat toki arvattavia, mutten niistä muista juurikaan kuulleeni aiemmin. Taisipa historianopetuksen pääpaino olla jossakin muualla kuin toisella puolella maapalloa... 
Kirja eteni mielestäni varsin pitkälle alkuasetelmastaan, ja etuliepeen maininta trilogian aloitusosasta antaakin viitteitä melkoisesta sukueepoksesta. Mahtaneeko sarja valottaa sukujen ja Uuden-Seelannin vaiheita aina nykypäivään saakka?

Osallistun kirjalla kahteen eri lukuhaasteeseen: Kansojen juurilla sekä Kaunokirjallinen maailmanvalloitus.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Sarah Lark: Im Land der weissen Wolke
Suomentanut Sanna van Leeuwen
Bazar, 2015
892 sivua

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Taavi Vartia: Varastettu vaimo

Yksi lempigenreni kirjoista puhuttaessa on historialliset romaanit. Niitä luen ihan omaksi ilokseni, ja Taavi Vartian Varastettu vaimo (Paasilinna 2015) oli ihan kelpo lajinsa edustaja. 

kuva kustantajan sivulta

Kustantajan esittely
Vauraan sardinialaisen villakauppiaan tytär, Cristina, ryöstetään kotitilaltaan. Ryöstäjäjoukkoa komentaa nuori viikinkisoturi Dors, jolle johtajansa Halvardin palveleminen on elämäntehtävä. Dors vie kauniin ryöstösaaliinsa Halvardille, jonka vaimo ja tytär ovat kuolleet ja joka yhä suree menetystään syvästi. 
Aluksi Cristina pystyy tuntemaan vain vihaa ja janoaa kostoa. Ajan myötä vihollisyhteisöstä kuitenkin tulee hänen uusi perheensä. Koti-ikävä väistyy vihaa hitaammin, mutta lopulta Cristina kokee tunteita, jotka ovat olleet kätkettynä vuosien ajan. Rakkaus ja himo asettuvat vastakkain kotiin liittyvien muistojen kanssa, ja Cristina, samoin kuin moni kyläläisistä, joutuu kauaskantoisten valintojen eteen.
Varastettu vaimo on viihdyttävä ja väkivahva keskiaikaan sijoittuva romaani viikinkiyhteisön elämästä, eroottisen latauksen voimasta ja tunteiden myrskystä.

Omat mietteet
Ei mikään elämää suurempi elämys, mutta mukavaa luettavaa kuitenkin. Alkuasetelmasta tulee jotenkin mieleen Jukka Parkkisen nuortenkirja Ali Mustan matka Miklagårdiin (WSOY 2008) - viikingit Välimerellä ja mukaan ryöstetty nainen. Näkökulma on kuitenkin ihan erilainen. 
Kotoaan siepattu, juuri avioliittoon astumassa ollut Cristina on (syystäkin) melko ärhäkkä ja temperamenttinen tapaus, ja siksipä ehkä hänestä pidinkin niin paljon. Muista henkilöistä mieleenpainuvimpia ovat lähinnä viikinkisoturi Dors ja hänen "vasen kätensä" Svejk, joka on kirjan vastenmielisin hahmo. Hänen edesottamuksistaan lukeminen tuntui lähinnä ahdistavalta. Tokihan jonkun täytyy olla se inhottava tyyppi, kaikista ei tarvitsekaan tykätä.
Jos tässä kirjassa jokin tökki niin dialogi. Tiedän kyllä että ennen muinoin ihmiset puhuivat ihan eri lailla kuin nykyään, mutta silti. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Taavi Vartia: Varastettu vaimo : keskiaikaan sijoittuva romaani
Paasilinna, 2015
382 sivua

Uusi blogi, miksi?

Kirja- ja lukublogeja löytyy jo pilvin pimein, mutta ajattelin ettei yksi lisää liene pahitteeksi. Luen jatkuvasti, vinkkaan työkseni ja siksi kirjoista bloggaaminen tuntuu luontevalta. Sen lisäksi kiinnostuin hiljattain lukuhaasteista, ja niihin osallistuminen on helpompaa blogin kautta. Ja onhan siinä taas yksi hyvä syy istahtaa koneen äärelle. :)