lauantai 6. tammikuuta 2018

Hannu Mäkelä: Voimalla seitsemän pöllön

Hannu Mäkelä on jostain syystä kuulunut aina niihin kirjailijoihin, joiden kirjoista en ole sanottavammin pitänyt. Nyt päätin kuitenkin antaa mahdollisuuden hänen uusimmalle lastenkirjalleen Voimalla seitsemän pöllön (Tammi 2017). Kirjan kannessa ja nimessä on jotain, mikä vetoaa.

Huhuu, huhuu, Isopöllö puh-huu!
Hannu Mäkelän kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama Voimalla seitsemän pöllön tuo maailmaan hymyä ja hyvää tuulta, pöllöjen viisautta. Mukana on myös maistiaisia pöllöjen kansalliseepoksesta, Pönttö-Kalevalasta.
Isopöllö päättää muuttaa Suurkorven omaksi valtakunnakseen ja alistaa toiset pöllöt alamaisikseen. Tämä ei ole helppoa, sillä muilla pöllöillä on asiasta omia ajatuksia ja ne vastustavat hanketta kukin tavallaan. Kaiken lisäksi metsään muuttaa yllättäen suuri harakkaparvi. Miten tulijoiden kanssa tulla toimeen, siinäpä kysymys johon ei seitsemän pöllön voiminkaan saada heti vastausta. (takakansiteksti)


Itse asiassa tämä oli oikeastaan aika hauska kirja. Suurkorven seitsemän pöllöä, Isopöllö, Jadepöllö, Kookos, Valkopöllö, Kivipöllö, Puupöllö ja Kaleva ovat jokainen omia persoonallisuuksiaan. Pöllöistä suurin on Isopöllö, ja hän tietää kokonsa antavan hänelle melkoisen etulyöntiaseman kaikessa. Tämä vaikuttaa nousevan hänelle päähän ja hän päättää julistautua Suurkorven valtiaaksi. Tai ei, Suurkorvesta tulee tietenkin ihan uusi valta(va)kunta, jonka nimeksi tulee Isopölölä. (Isopöllö ei ole kirjallisesti yhtä lahjakas kuin Kivipöllö, joka on runoilija.) Isopöllön yllätykseksi alamaiset eivät olekaan yhtä suostuvaisia tähän kuin se oli kuvitellut. Ja kun vielä harakat päättävät tulla asumaan samaan metsään, on soppa valmis.

Ainakin näin aikuislukijalle kirjan parasta antia ovat selkeät kirjalliset viittaukset ja vaikutteet, sekä Kivipöllön osuvat mietelauseet: "Pöllön elämä ei ole pöllömpää", "Pöllökö pölhö, höpö höpö" sekä "Pöllö tarkoittaa niin viisasta kuin tyhmää". Myös Elina Warstan kuvitus sopii kirjaan erinomaisesti.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Hannu Mäkelä: Voimalla seitsemän pöllön
Kuvittanut Elina Warsta
Tammi, 2017
119 sivua

perjantai 5. tammikuuta 2018

Jännitystä ja toimintaa nuorille

Tässä pari viime vuonna ilmestynyttä nuortenkirjaa, jotka ovat odottaneet bloggausvuoroaan jo pitemmän aikaa.


Viveca Sten on varmaan monelle tuttu aikuisten dekkareistaan. Nyt hän on yhdessä tyttärensä Camillan kanssa kirjoittanut myös nuorille suunnatun jännityskirjan Syvyyksissä (Otava 2017), joka aloittaa uuden Synkät vedet -sarjan. Kirja sisältää myös kauhuun viittaavia elementtejä, eli se oli paikoitellen todella jännittävä.

Jokin seuraa meitä. Käsivarsieni karvat nousevat pystyyn kun huomaan, miten lähellä olento on. Miten saatoin kuvitella, ettei se muka huomaisi meitä? Miten saatoin? Ajamme jo täysillä, mutta se ei riitä. Nyt se lähestyy pikavauhtia, kuroo välimatkaa umpeen, vaikka minä kuinka yritän päästä pakoon. Minä näen, vaikka en näekään, tunnen että se on vain muutaman metrin päässä veneestä. On liian myöhäistä.
Koukuttava nuorten trillerisarja menestysdekkaristeilta!
Syksyinen suunnistustunti saaressa saa karmivan käänteen, kun poika Tuvan luokalta katoaa. Tuva tuntee kotipaikkansa saaret, luodot ja vedet läpikotaisin. Mutta tänä syksynä jokin on vialla. Synkkä sumu peittää kaiken, Tuva näkee outoja hahmoja metsässä, ja tummat pelottavat varjot aaltoilevat meressä. Ja ne seuraavat Tuvaa. (takakansiteksti)

Kun itse olen kuivan maan kasvatti, jo meri elementtinä on outo ja pelottava. Toisaalta tämä jää taustalle, kun kirjassa alkaa tapahtua kummia. Mihin poika katoaa? Mikä vedessä liikkuu? Miksi se seuraa Tuvaa? Kun katoamista aletaan tutkia, monien epäilykset kohdistuvat Tuvaan. Hän itse tietää olevansa syytön, ja pelätessään ettei häntä uskota hän alkaa itse tutkia asiaa yhdessä Rasmuksen kanssa. Mutta kuinka kauan Tuva itse on turvassa, kun kummat hahmot seuraavat häntä yhä kiinteämmin...

Monta asiaa jää auki eli koukutuin kyllä odottamaan jatkoa kirjalle, joka ottaa myös vahvasti kantaa Itämeren huonoon tilaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Camilla & Viveca Sten: Djupgraven (2016)
Suomentanut Tuula Kojo
Otava, 2017
268 sivua

Chris Weitz voi olla tuttu nimi ainakin elokuvista kiinnostuneille. Hän on ohjannut esim. Twilight- ja American Pie -elokuvat, ja nyt häneltä on ilmestynyt nuorten dystooppinen toimintaromaani Kaaoksen päivät (Otava 2017), joka aloittaa The Young World -sarjan.

Räjähdysmäisesti levinnyt tauti on tappanut kaikki aikuiset ja lapset, vain nuoret ovat jäljellä. New Yorkissa arkipäivää ovat myrkkysavu, tulipalot ja raivohullut sekopäät, jotka eivät enää välitä mistään.
Selviytyjät ovat kerääntyneet heimoihin. Washington Squaren rauhallisessa leirissä ruoka ja lääkkeet ovat käymässä vähiin. Kun yksi heimon jäsenistä löytää taudin nujertamisen jäljille, Jefferson, vastentahtoinen johtaja, ja Donna, tyttö jota hän salaa rakastaa, johdattavat retkikunnan vaaralliselle matkalle kohti tuntematonta keskikaupunkia, jossa vallitsevat väkivaltaiset lait... (takakansiteksti)

Jep. Jotenkin niin amerikkalaista, niin amerikkalaista että. Ja niin elokuvamaista ja koukuttavaa. Jotain tässä oli joka tökki pahastikin, mutta kuitenkin enimmäkseen tykkäsin. Kirjasta tulee elävästi mieleen "toiminta-rymistelyleffa", enkä pahasti ylläty jos sellainen valkokankaille jossain vaiheessa ilmestyykin.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja
Chris Weitz: The Young World (2014)
Suomentanut Outi Järvinen
Otava, 2017
317 sivua

torstai 4. tammikuuta 2018

Johanna Holmström: Sielujen saari

Joskus aina jää miettimään, mikä kaikki on silkkaa yhteensattumaa ja mikä ei. Niin kuin nyt vaikka se, että samalta kustantajalta ilmestyy saman vuoden aikana kaksi samaa aihetta käsittelevää historiallista romaania. Toisen näistä, Katja Kallion Yön kantajan, olen esitellyt jo aiemmin, ja toinen on Johanna Holmströmin Sielujen saari (Otava 2017). Molemmissa kirjoissa on siis kyse Seilin saaresta ja siellä toimineesta "houruinhoitolasta", jossa hoidettiin (aikansa käsityksen mukaan) mielenterveysongelmaisia naisia.


Kristina tuodaan Sielujen saarelle lapsenmurhasta tuomittuna. Itse hän ei voi uskoa, ettei pieni tytär enää tule takaisin. Elli taas on paennut näyttävästi porvarisperheensä helmoista, siitä on kerrottu lehdissäkin. Hän solahtaa osaksi naisten sairaalan sisäpiiriä ja sen mutkikkaita valtakuvioita. Saaren vanki on myös Sigrid, vaikka hänellä hoitajan univormu onkin.
Rikas ja runsas romaani seuraa kolmea naiskohtaloa lähes vuosisadan ajan. Se tutkii äitiyttä ja naiseutta, vallankäyttöä ja rajojen määrittämistä, ja taustalla kohoaa jylhänä suljettu sairaalasaari. Kuka on terve, kuka hullu? Kuka on parantumaton, kuka ei vain enää pärjäisi muualla? (kirjan kansiliepeestä)

Pidin jo Katja Kallion kirjasta, vaikka ns. hoitomuotojen kuvaukset olivatkin melko karua luettavaa. Jotenkin tämä Holmströmin kirja oli vielä enemmän mieleiseni, vaikka yhtä karuista kokemuksista ja kohtaloista on molemmissa kirjoissa kyse. Lapsensa murhannut Kristina, yliseksuaaliseksi väitetty Elli ja heitä hoitava Sigrid - ei heissä mitään päällepäin näkyviä eroja ole, suht samanlaisia naisia kaikki. Ja silti vain yksi heistä on saarella "vapaa". Eihän hulluus tartu, mutta kuitenkin: mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän saari saa otteeseensa myös Sigridin.

Kirja kuvaa aikaa, jolloin naisten oikeudet olivat vähäiset. Jos poikkesit totutusta, saatoit hyvinkin saada hullun leiman. Koettelemusten ja epätoivottujen tapausten jälkeen jokainen sai selvitä miten parhaaksi katsoi, kriisiavusta ei ollut tietoakaan. Onneksi ajat ovat tästä muuttuneet aika paljonkin! Mieleenpainuva, kauniisti kirjoitettu kirja. Suosittelen!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Johanna Holmström: Själarnas ö
Käsikirjoituksesta suomentanut Jaana Nikula
Otava, 2017
285 sivua

tiistai 2. tammikuuta 2018

Jukka Behm: Pehmolelutyttö

Jukka Behmin nuortenromaani Pehmolelutyttö (WSOY 2017) voitti WSOY:n Tuhat ja yksi tarinaa -kirjoituskilpailun. Se oli myös ehdolla viime vuoden Lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon saajaksi.

Emilialla on salaisuus, jonka hän kertoo vain pehmoleluilleen. Hän myy aikaansa miehille - tuntemattomille aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä. Rahanteko tuntuu ällistyttävän helpolta.
Emilian silmin raikkaan analyysin kohteeksi joutuvat niin oma perhe kuin kaveritkin, koko nykyhetki, jossa aikuiset koettavat olla nuoria ja nuoret aikuisia. Pikkuhiljaa Emilia sukeltaa yhä syvemmälle peliin, jossa kuvittelee olevansa vallankäyttäjä, kunnes on kadota itseltään. (takakansiteksti)


Tässäpä kirja, joka herätti monenlaisia ajatuksia. Päällimmäisinä niistä jää mieleen jonkinasteinen iljetys, vaikkei kirja mitenkään "sillä tavalla" rankka ole. Kuvaukset ja teksti yleensä säilyvät hyvinkin siisteinä ja Emilia edelleen melko viattomana. Teinitytön äitinä kirja vaan ei ehkä ollut parasta mahdollista luettavaa. :-/

Totuushan on, että nykymaailma netteineen ja somekanavineen on armoton paikka. Jos laitat itsesi näkyviin, siellähän sitten olet, ja seurauksista ei koskaan tiedä. Kun yhtälöön lisätään se, ettei vielä itsekään tiedä kuka tai mikä on ja mitä haluaa, tulos on vielä pahempi. Kaikki, mikä liittyy heräävään seksuaalisuuteen, voi nyrjähtää raiteiltaan. Näin on vaarassa käydä Emiliallekin. Kirjan alussa hän on hyvinkin kokematon ja jopa tietämätön, ja  haksahtaa etsimään vastauksia vääristä paikoista. Lopputuloksena on likaisuuden tunnetta ja häpeää.

Tästä kirjasta olisi helppo lähteä pohtimaan ties mitä, kun ottaa huomioon että päähenkilö on teinityttö ja kirjailija aikuinen mies... mutta jätetään kuitenkin pohtimatta. Kirjallisia ansioita ei mitenkään voi jättää huomiotta, taitavasti rakennettu teos.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
WSOY, 2017
202 sivua

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuosi 2017 ja pari haastetta paketissa

Niin se vaan vuosi lähenee loppuaan taas kerran. Joululoma on melkein ohi ja luettuja kirjoja kertynyt aika lailla. Blogattavaa olisi, kun vaan ehtisi / jaksaisi / viitsisi. Tekstiluonnoksia on odottamassa useampiakin, mutta niistä vielä puuttuu jotain. 

Tänään loppuu taas pari haastetta, tässä koonti molemmista. 



Suketuksen Muuttoliikkeessä-lukuhaaste haastoi lukemaan siirtolaisuuteen ja maahanmuuttoon liittyvää kirjallisuutta. Itse sain luettua neljä haasteen kategorioihin sopivaa kirjaa:

Tamara McKinley: Viinitila
Hanna Hauru: Muuttoliike
Tamara McKinley: Merten taa
Antti Tuuri: Tangopojat

Tamara McKinleyn kirjat sivuavat siirtomaa-aikaa, Tuurin Tangopojat taas suomalaisten siirtolaisuutta. Haurun novellikokoelma onkin sitten vähän erilainen... novelleissa pyritään muuttamaan asioita paremmiksi. Ehkä paras kategoria onkin "Kohti parempaa". Enemmänkin olisi ehkä voinut lukea, mutta hyvä näinkin. :)


Niina T.:n Uudelleen luettua -lukuhaaste oli oikein mukavaa nostalgisointia! Kaikki nämä lukemani 13 kirjaa olen lukenut alun perin joskus hyyyvin kauan sitten (tai ainakin melkein), olipa ihana palata niiden pariin.

Michael Crichton: Kongo
Bernard Beckett: Genesis
James Herriot: Elämäni kissat
L.M. Montgomery: koko Anna-sarja (8 kirjaa) 

Jenny Downham: Ennen kuin kuolen
Jennifer Niven: Yksi täydellinen päivä


Minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen näitä on mahdoton laittaa, kaikilla kun on erityinen asemansa muistoissa. No, tuo Yksi täydellinen päivä on ehkä vähän rajatapaus, ensimmäinen lukukerta kun oli englannin kielellä... kelpuutin sen kuitenkin mukaan haasteeseen, kun alkukielellä lukemisesta ei ollut kulunut ihan älyttömän kauan eli kirja oli vielä jotenkin muistissa.

Kiitokset molemmista haasteista emännille!

torstai 14. joulukuuta 2017

Jari Olavi Rantala: Tuntematon sotilas : elokuvakirja

Aku Louhimiehen ohjaama versio Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta tuli elokuvateattereihin vajaa pari kuukautta sitten ja on jo nyt katsotuin kotimainen leffa suurin piirtein ikinä. Eikä syyttä. Itsellänikin oli omat epäilykseni tyyliin "miksi ihmeessä jo kolmas leffa" ja "ei varmaan voita alkuperäistä" mutta onnellisesti voin myöntää olleeni väärässä. Oikeasti, aivan äärettömän hyvä leffa. Elokuvan jälkimainingeissa hoksasin, että myös elokuvan tekemisestä on tehty kirja. Jari Olavi Rantalan Tuntematon sotilas : elokuvakirja (WSOY 2017) on käsikirjoittajan kertomus koko elokuvaprosessista.

Tuntematon sotilas -elokuvakirja on poikkeuksellinen matka Aku Louhimiehen ohjaaman elokuvan tekemiseen, sen kuvauspaikoille ja kameran taakse. Runsaasti kuvitettu teos avaa suomalaisten rakastaman tarinan uuden elokuvaversion pala palalta ja kertoo työskentelystä Suomen oloissa poikkeuksellisen suuren tuotannon kuvauksissa.
Elokuvaa on kutsuttu taianomaiseksi taidemuodoksi, kirjoitetun tarinan eläväksi tekemiseksi. Todellisuudessa elokuvan teko on luovuutta, tahtoa ja ammattitaitoa. Kovaa työtä. Tämän kirjan pääosissa ovat elokuvanteon ammattilaiset, joiden työ jalostuu lopulta katsojan ainutlaatuiseksi kokemukseksi.
Käsikirjoittaja Jari Olavi Rantala on seurannut elokuvan tekoa kuvausjakson ajan ja päässyt aitiopaikalta seuraamaan, miten Väinö Linnan klassikkoromaani muovautuu elokuvaksi nyt kolmatta kertaa. (takakansiteksti)


Tämän kirjan luettuani tiedän taatusti rutkasti enemmän elokuvien tekemisestä kuin aiemmin. Myös elokuvien tekemiseen, varsinkin tällaisen suurtuotannon, vaadittavien ihmisten määrä konkretisoitui vielä paremmin kuin leffan lopputekstien aikana. Kirjan lukeminen vastasi tietyllä tavalla Making of -dokumentin katsomista, mutta tämä kokemus oli vain vielä parempi, kun sen sai itse lukea ja "nähdä" mielessään. Joku voi tästäkin olla tietysti eri mieltä, mutta saa ollakin. Minä tykkään lukemisesta! :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jari Olavi Rantala: Tuntematon sotilas : elokuvakirja
WSOY, 2017
236 sivua

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Jack Cheng: Kosmoksessa tavataan

Tänä vuonna on sitten ilmestynyt hyviä lasten ja nuorten kirjoja! Tässä niistä yksi, Jack Chengin Kosmoksessa tavataan (Aula & Co 2017).

Kirja kertoo 11-vuotiaasta Alex Petroskista, joka matkustaa Coloradosta New Mexicoon ja Las Vegasista Los Angelesiin ja tallentaa kaiken kokemansa kultaiseen iPodiin. Hän aikoo lähettää sen avaruuteen aivan kuten hänen sankarinsa Carl Sagan vuonna 1977. Sagan lähetti Voyager-luotainten mukana maapallon ulkopuolisille älyllisille olennoille kultaisen äänilevyn, joka sisälsi mm. tervehdyksen 55 eri kielellä, valaiden ääntelyä, rakastuneen naisen aivoaaltoja ja vastasyntyneen vauvan naurua.
Matkalla Alexille paljastuu salaisuuksia, jotka muuttavat hänen elämänsä. Myös lukija oppii paljon terävästä, intohimoisesta ja ajoittain sydäntä särkevästä tarinasta - hyvä voi voittaa vaikeinakin aikoina ja odottamattomat tahot antavat voimia muutokseen. Kosmoksessa tavataan on hieno osoitus pyyteettömän rakkauden ja anteeksiannon tärkeydestä maailmassa, joka on epäreilu. Se muistuttaa lukijaa siitä, että toivoaan ei koskaan saa heittää. (takakansiteksti)



Alex on 11-vuotias, mutta vaikuttaa paljon vanhemmalta. Hän on tottunut huolehtimaan itsensä lisäksi myös koirastaan Carl Saganista ja vielä äidistäkin, joka ei viime aikoina ole ollut ihan oma itsensä. Alex lähtee ihan yksin (tai koiran kanssa kahden) matkalle rakettifestivaaliin, ja matkan aikana hän tapaa monta mielenkiintoista ihmistä, jopa sukulaisia joista hän ei ole aiemmin tiennytkään.

Kuitenkin Alex on vasta 11-vuotias, vasta lapsi. Aikuislukijalla on sydän sykkyrällä lukiessa poissaolevasta äidistä, kuolleesta isästä jolla on ollut toinenkin perhe, koiran katoamisesta ja siitä miten Alex yrittää olla isompi kuin onkaan. Ei tuon ikäisen pitäisi tarvita ajatella tuollaisia asioita ja selvitä niin reippaasti kaikesta. Onneksi Alex löytää hyviä ihmisiä jotka ovat valmiita auttamaan niin häntä kuin äitiäkin. Maailma vaikuttaa taas paremmalta paikalta... kunpa vain tällaista olisi oikeastikin.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Jack Cheng: See You in the Cosmos (2016)
Suomentanut Terhi Kuusisto
Aula & Co, 2017
324 sivua