sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Becky Albertalli: Minä, Simon, Homo Sapiens

Helmet-lukuhaasteen kohtaan 2 (kirjablogissa kehuttu kirja) oli helppo valita Becky Albertallin loistava Minä, Simon, Homo Sapiens (Otava 2017). Kirja on saanut syystäkin lukuisia ylistäviä arvioita, joita on luettavissa mm. täällä ja täällä. Ja nyt tässä näin. :)


Onko kaikkien pakko tulla kaapista?
16-vuotias Simon rakastaa draamaa, mutta vain näyttämöllä. Kun luokkakaveri ryhtyy kiristämään Simonia, hänen salainen ihastuksensa on vaarassa päätyä parrasvaloihin. 
Simonin on tehtävä hankalia valintoja, onhan pelissä mahdollisuus rakkauteen ihanan ja hämmentävän pojan kanssa. Kunhan Simon vain saisi selville, kuka hän on. (takakansiteksti)

Todella ihastuttava kirja! Tämän luki ahmimalla, ja sitten kun loppusivut alkoivat häämöttää, teki mieli lopettaa ettei kirja vain loppuisi koskaan. Simonin ja hänen salaisen ihastuksensa Bluen sähköpostiviestittelyä oli ilo lukea, ja odottaa, koska he saavat tarpeeksi rohkeutta kohdata toisensa oikeasti. Bluen henkilöllisyys oli myös kutkuttavan hyvin salattu, luulin häntä aivan toiseksi henkilöksi.

Becky Albertalli tulee ehdottomasti kuulumaan niihin kirjailijoihin, joiden uusia kirjoja odotan malttamattomasti. :)

Tästä kirjasta saan pisteen myös Adventures in Down Under and Beyond -lukuhaasteeseen, kohtaan 43 (kirja, jossa teknologia on merkittävä osa tapahtumien kulkua). Suuri osa kirjasta on sähköpostikeskusteluja, jotka ovat alkaneet Tumblr-palvelussa olleesta viestistä.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 5 tähteä
Kirjan tietoja:
Becky Albertalli: Simon vs. the Homo Sapiens Agenda (2015)
Suomentanut Lotta Sonninen
Otava, 2017
253 sivua

torstai 22. kesäkuuta 2017

Nuortenkirjoja Nordbooksilta

Nordbooks on ainakin minulle tähän asti suht tuntematon kustantamo, mutta nyt tuli vastaan pari kyseisen kustantamon uutta nuortenromaania, jotka molemmat yllättivät minut positiivisesti.


Päivi Artikainen on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Se näkyy hyvänä kielenä ja sujuvuutena. Adiós! (Nordbooks 2017) on vauhdikas ja värikäs romaani suomalaistytön vuodesta Espanjassa. 

Se on oikeasti niin väärin! 
Valpuri Laakson äiti päättää yllättäen, että heidän kahden naisen perheensä muuttaa vuodeksi Espanjan Aurinkorannikolle. Se jos mikä saa Valpurin suunnitelmat sekaisin. Kaiken lisäksi ysiluokka pitää selvitä uudessa koulussa, jossa ei ole yhtään tuttua. Jotain hyvää kotoa lähtemisessä silti on, kun Valpurin ei nyt tarvitse sietää silmissään Bitchiä, maailman kavalinta luokkakaveria. Vuosi Espanjassa tuo kuitenkin mukanaan yllätyksiä, itkua ja sotkua ja varsinkin ihanuutta - enemmän kuin Valpuri uskaltaa kuvitellakaan. (takakansiteksti)

Aika perinteinen nuortenromaani, hyvää perinteistä nuortenkirjakamaa realistisessa hengessä. Mutkia perhe-elämässä ja seurustelurintamalla, muutto ulkomaille ja sopeutuminen sinne, uudet kaverit ja ihastukset... näille on aina kysyntää. Loppu jäi vähän kutkuttamaan, mahtaisiko olla jatkoa vielä luvassa? Ainakin tällainen loppu jättää tilaa omille tulkinnoille, mikä on ainakin minusta aina mukava vaihtoehto.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Päivi Artikainen: Adiós!
Nordbooks, 2017
199 sivua

Anne Salovaara on myös kirjallisuuden opettaja, mikä myös näkyy tässä hänen esikoisteoksessaan. Afroditen askelin (Nordbooks 2017) on täynnä viittauksia vanhaan Kreikan mytologiaan ja kirjallisuuteen. 

Tämä novellikokoelma on kuvaus nuoruuden kiihkosta ja vapaudesta, itsensä etsimisestä ja peloista. 
Yhdessä novelleista Miko ja Jani liftaavat halki sateisen Euroopan päämääränään mystinen Stonehenge, toisessa novellissa taas Meeri tuntee jonkin vastustamattoman voiman kutsuvan häntä Ateenassa. Novelli Yhteydenpitoa kertoo rakkaustarinan, joka loppujen lopuksi yllättää kaikki. 
Kaikissa novelleissa Kreikan mytologia kuitenkin yhdistyy nykyaikaan. Ovatko tekomme vain uusia versioita tarinoista, jotka on kerrottu jo tuhansia vuosia sitten? (takakansiteksti) 

Kirjan kymmenen novellia on suunnattu ehkä vähän isommille nuorille, ainakin minusta novellit tuntuivat aika vaativilta. Myöskään kaikki mytologiaviittaukset eivät minulle auenneet, eivät vielä kirjan epiloginkaan jälkeen. Epilogissa on lueteltu, mihin myytteihin kussakin novellissa viitataan. Oidipus-tarina oli selkeä, samoin Afrodite, muut kyllä tuottivat enemmän päänvaivaa (ja googlettamista). 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Anne Salovaara: Afroditen askelin
Nordbooks, 2017
133 sivua 

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula (Flavia de Luce #6)

Alan Bradleyn mainio Flavia de Luce -sarja on edennyt kuudenteen osaansa Kuolleet linnut eivät laula (Bazar 2017). Edellinen osa Loppusoinnun kaiku kalmistossa jäi todella jännittävään kohtaan, ja tämä kirja jatkaa heti siitä, mihin jäätiin.

Aurinkoisena huhtikuun aamuna vuonna 1951 11-vuotias kemisti ja harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce on perheensä kanssa rautatieasemalla odottamassa vuosia sitten kadonneen äitinsä Harrietin paluuta. 
Mutta juuri kun juna on saapumassa piskuiseen Bishop's Laceyn kylään, Flavian luo tulee pitkä muukalainen, joka kuiskaa kryptisen viestin hänen korvaansa. Vain hetkeä myöhemmin mies heittää henkensä, kun joku asemalle kerääntyneestä väkijoukosta työntää hänet junan alle. 
Kotona Buckshaw'ssa, de Lucen suvun kovaa vauhtia rapistuvassa kartanossa, Flavia saa taas laittaa kaikki etsivänkykynsä testiin. Ullakolta löytyvä vanha filminauha lennättää hänet kohti uusia johtolankoja, joita seuraamalla Flavia saa lopulta selville de Lucen klaanin tarkimmin varjellut salaisuudet. Kuka olisi arvannut, että niihin kytkeytyy itse Winston Churchill! (takakansiteksti)



Tämä sarja se vain paranee edetessään! Tämän osan myötä moni asia saa lopulta selityksen, esimerkiksi se, miksi Flavia on aina tuntenut itsensä niin erilaiseksi ja syrjityksi. De Lucen sukuun liittyy uskomattomalta tuntuva salaisuus, josta Flavia lopultakin pääsee osalliseksi. Ja loppu on vielä edellistäkin kirjaa koukuttavampi: Flavia on aivan uuden alun edessä, ja edessä on lähtö rakkaasta kotikartanosta. Tuskin maltan odottaa seuraavaa osaa lokakuuhun asti!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Alan Bradley: The Dead in their Vaulted Arches (2014)
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar, 2017
335 sivua

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Muutama sana "kivirekikirjoista"...

Olipa jotenkin pitkänsitkeitä luettavia useampi tässä kevätkesän aikana. Sinänsä kelpo kirjoja, hyviäkin tavallaan, mutta niiden lukeminen kesti ja kesti. Kauan. Vaan nyt ne on luettu, ja niputan ne tässä yhteen postaukseen koska mä voin. ;)

Historioitsija Teemu Keskisarja on aina ollut mieleeni sanotaanko hieman erilaisella otteellaan ja räväkkyydellään. Varsinkin Ylellä nähdyssä Pimeä historia -sarjassa, jossa pureuduttiin Suomen historian pimeisiin alueisiin, Keskisarja esiintyi erittäin edukseen. Ainakin tällä hetkellä ohjelmasarja on vielä nähtävillä Areenassa. Tämän sarjan innoittamana päätin ottaa luettavaksi Keskisarjan tietoteoksen Raaka tie Raatteeseen (Siltala 2012).


Maailman sotahistoria pursuilee kuumia kenttiä, liejuisia peltoja, rauniokaupunkeja ja viidakoita. Mutta vain yksi ainutlaatuinen suurtaistelu on riehunut hyistä korpea ja surkeita soita halkovalla pikkutiellä, vyötärönvahvuisessa hangessa, pitkässä ja pimeässä pakkasyössä, jäälakeuden yllä kumottavan kuutamon valossa.
Mitä tapahtui Suomussalmen palavien kylien loimussa, "ei kenenkään erämaassa" ja Raatteen tiellä, miten ja miksi? Kuinka hiihtojoukot ja konearmeijan divisioonat iskivät yhteen ja miltä sota tuntui suomalaisista ja neuvostoliittolaisista rivimiehistä?
Näihin kysymyksiin vastaa palkittu historioitsija Teemu Keskisarja. Armottomien alkuperäislähteiden pohjalta Raaka tie Raatteeseen kertoo Suomen kohtalonhetkistä ja suurtaistelun pienistä ihmisistä. (takakansiteksti)

Todella mielenkiintoista asiaa lähes myyttiset mittasuhteet saaneesta suurtaistelusta ja ihmisistä sen taustalla ja pyörteissä. Keskisarjan kirjoitustyyli tuo ihmiskohtalot eläviksi ja lähelle, turhia kaunistelematta.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Teemu Keskisarja: Raaka tie Raatteeseen
Siltala, 2012
329 sivua

Jussi Katajalan novellikokoelma Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita (Osuuskumma 2017) sisältää 15 novellia, jotka on kahta novellia lukuunottamatta julkaistu aiemmin eri antologioissa ja lehdissä. 


Oppilaat seurasivat välinpitämättöminä videota ensimmäisestä kuuhun laskeutumisesta. Pavel oli nähnyt sen kymmeniä kertoja. Rakeisessa lähetyksessä Aleksei Leonov astui LK-laskeutumismodulista kuun pinnalle ja lausi historialliset sanansa: "Tämä on pieni askel ihmiselle, mutta suuri harppaus sosialismille."
Kekkosen ja Breznevin saunomiskilpailusta Zavidovossa koituu historiaa mullistavia seurauksia. Suurvaltojen ydinsukellusveneitä katoaa selittämättömästi. Taivaalta pudonnut pieni kivi saa aikaan peruuttamattomia muutoksia löytäjässään ja koko ihmiskunnassa. Tampere joutuu sisällissodan näyttämöksi Suomen liittovaltion hajotessa kieliriitoihin. 
Atorox-palkinnon voittaneen Jussi Katajalan tieteisnovelleissa kuljetaan ajassa, avaruudessa ja vaihtoehtoisissa maailmoissa sekä kohdataan monenlaisia muukalaisia. Kosmiset tarinat tarjoavat laajan kattauksen perinteistä ja modernia science fictionia. (takakansiteksti) 

Ihan kaikki kokoelman novellit eivät jaksaneet minua viehättää, mutta eniten pidin kolmeen osaan jaetun kokoelman keskimmäisestä osiosta "Terra", joka sisältää viisi novellia: S/S Minnewaskan tapaus, Nollameridiaani, Mare Nostrum, Betatesti ja Tähdenlentoja. Näistä nautin, varsinkin kokoelman niminovellista Nollameridiaani

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Jussi Katajala: Nollameridiaani ja muita kosmisia tarinoita
Osuuskumma, 2017
297 sivua 

Kolmas, ehkä kaikista eniten kivirekenä perässä vedettävältä tuntunut kirja oli Tommi Kinnusen Lopotti (WSOY 2016). Kirjaston varausjono oli kauan todella pitkä, ja päädyin ostamaan kirjan e-kirjana viime syksyn kirjamessujen aikaan.


"Älä koskaan ala joksikin vain siksi että joku toinen niin tahtoo."
Selkosten kylän Helena on vasta yhdeksän, kun hänet temmataan juuriltaan ja lähetetään yksin sokeainkouluun viisikymmenluvun Helsinkiin. Vähitellen hän opettelee ison kaupungin tuoksut, äänet, askelmäärät. Neljänkymmentä vuotta myöhemmin Helenan veljenpoika Tuomas muuttaa omasta halustaan etelän yliopistokaupunkiin. Tuomas tahtoo täyttää vaatimukset ja odotukset. Etelässä hän myös tutustuu tätiinsä uudella tavalla. 
Millaista on elää koko elämänsä sivullisena, toivoa että eräänä päivänä ihmiset eivät kiinnittäisi huomiota eroihin vaan yhtäläisyyksiin? Millaista on kulkea pitkä matka tullakseen siksi, joka tahtoo olla tai joka ehkä jo oli? Tommi Kinnunen kirjoittaa vahvasti toiseudesta ja oman tien löytämisestä, halusta tulla isäksi sekä taidosta olla äiti.
Lopotti jatkaa menestysromaani Neljäntienristeyksen tarinaa, mutta on oma itsenäinen teoksensa.(kustantajan esittelyteksti)

Neljäntienristeys (WSOY 2014) kuului ilmestymisvuonnaan suosikkeihini, mutta Lopotin kanssa en tahtonut päästä puusta pitkälle. Kirjan rakenne tuntui sekavalta, välillä äänessä oli Helena ja välillä Tuomas, välillä oltiin nykyajassa ja välillä menneisyydessä. Ehkä ihan oikea paperimuotoinen kirja olisi ollut parempi selailtava, sillä sitä tämä kirja vaati. Palaamista aina vähän taaksepäin ja tarkistelua, missä mennään. Siihen e-kirja ei ole kovinkaan kätevä. Tarinansa puolesta Lopotti kyllä kantaa, samoin henkilökuvausten. Helenan ja Tuomaksen tarinoista olisi mielellään lukenut vielä vähän enemmänkin. 

Mistä kirja minulle: oma ostos
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja: 
Tommi Kinnunen: Lopotti
WSOY, 2016
e-kirja

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Ilma on ruudinsavusta hämärän harmaa. Kaikki on ammuttu, paitsi minä. Minulla ei ole edes mustelmaa.
Rikkaista rikkaimmat ja kaikkein herkimmät harvoin kohtaavat, paitsi Djurholmin lukiossa. Viisi teiniä ja hyvää tarkoittava opettaja. Tulos on katastrofi. Yhdeksän kuukautta myöhemmin 18-vuotias Maja Norberg astuu oikeuden eteen.
Mitä Maja teki tai jätti tekemättä? Miten mallioppilaasta voi tulla valtakunnan vihatuin teini? Miksi hän on täällä, oikeussalissa?
Lukija seuraa oikeudenkäynnin edistymistä Majan näkökulmasta. Tyttö on omituinen, äksy mutta täydellisen ainutkertainen eikä häntä tosiaan voi koko ajan rakastaa, mutta hänen pään sisällään viihtyy. Maja on kuin päivitetty versio J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa -romaanin Holden Caulfieldistä.
Ehkä Maja ajautui raiteiltaan rakastuttuaan suurenmoiseen mutta vaaralliseen Sebastian Fagerholmiin, maan rikkaimman suurliikemiehen poikaan, poltti siipensä suhteessa eivätkä Majan vanhemmat kuulleet hänen hiljaisia avunhuutojaan. (kustantajan esittelytekstistä)



Vuonna 2016 Ruotsin dekkariakatemian Paras ruotsalainen rikosromaani -palkinnon saanut Malin Persson Gioliton Suurin kaikista (Johnny Kniga 2017) ei välttämättä sovi dekkarin muottiin, ainakaan minun mielestäni. Toki rikoksesta on kyse, mutta pääpaino on sen oikeuskäsittelyssä. Oikeussalidraamaa, sitä tämä pikemminkin on. Olipa mitä oli, hyvin siitä on kirja saatu kasaan. Viiden nuoren ja opettajan murhaa käsitellään Majan näkökulmasta koko oikeudenkäynnin ajan, ja välillä mennään ajassa taaksepäin takautumien muodossa, jolloin moni asia saa selityksen. 

Jostain syystä minun oli vaikea saada tartutuksi kirjaan, mutta kun eräpäivä alkoi lähestyä ja samaan aikaan varausjono kasvaa, päätin kokeilla muutaman sivun. Ja lähti vetämään hyvin! Kun alkuun pääsin, ei lukemista meinannut malttaa lopettaa. Joskus aikanaan tykkäsin lukea John Grishamin oikeussalijuttuja, kunnes ne alkoivat tuntua toistavan itseään. Suurin kaikista oli paljon parempi kuin Grishamit. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Malin Persson Giolito: Störst av allt
Suomentanut Tarja Lipponen
Johnny Kniga, 2017
414 sivua  

torstai 15. kesäkuuta 2017

Care Santos: Suklaan maku

Care Santosin Suklaan maku (S&S 2016) on kanneltaan yksi kauneimpia kirjoja pitkään aikaan. Jokin tuossa vaaleassa taustassa ja punaisen ja kullan sävyisissä kukissa vetoaa. Ja kun vielä kirjan nimessä puhutaan suklaasta, niin kyllä! Tämähän oli ehdottomasti sellainen kirja, joka piti ottaa luettavaksi.



"Esineiden sisällä elää tarinoita, ja ääniä jotka kertovat niitä", Sara oli vuosia sitten sanonut. "Joskus kun kosketan tätä valkoposliinista kaakaokannua tuntuu kuin kuulisin ne."
Romaani alkaa kun ikivanha posliininen kaakaokannu särkyy. Mitä tarinoita vanha esinen on kuljettanut mukanaan?
1900-luku. Sara on itsenäinen ja itsepäinen nainen. Intohimo on aina ohjannut häntä elämässä, mutta vuosien jälkeen juuri se uhkaa särkeä onnen tasapainon.
1800-luku. Aurora on orpo ja riippuvainen muiden hyvyydestä. Hänestä kasvaa vaatimaton ja nöyrä palvelustyttö, joka luottaa ihmisiin, vaikka aina siihen ei olisi syytäkään.
1700-luku. Marianna on taitava ja kekseliäs nuori nainen, mutta hän ei ole vapaa tekemään mitä haluaa. Lisäksi Mariannalla on salaisuus, joka paljastuessaan tuhoaisi hänen elämänsä.
Suklaan maku vie nautinnolliselle ja viettelevälle matkalle Barcelonan historiaan. Ajan saatossa naisen asema ja toiveet ovat muuttuneet, mutta yksi ei - intohimo suklaaseen. (takakansiteksti)

Historiallisten kirjojen ystävää takakansikin puhutteli kovasti. Niinpä olinkin sitten kirjaan hitusen pettynyt, enkä edes osaa tarkalleen sanoa, miksi. Ehkä odotukset olivat turhan korkealla? Minulle tästä kirjasta jäi kuitenkin puuttumaan jotain. 

Luin kirjaa melko pitkään, ehkä silläkin on vaikutusta. Mutta kun se kuuluisa imu puuttuu, en vain saanut luettua kovin paljon kerralla. Tarinasta sinällään pidin, itsekin monesti mietin minkälaisia tarinoita vanhat esineet voisivat kertoa jos osaisivat. Niinpä kirjan kaakaokannun historia ja tarina viehättivät kovasti ja tuntuivat periaatteessa hyvinkin uskottavilta. 

Ehkä suurin heikkous kirjassa olivat sen lukuisat henkilöhahmot. Kun tarinaa kerrotaan kolmelta eri aikakaudelta, ja jokaisessa esitellään useita henkilöitä, on aika helppo mennä sekaisin. Minulle taisi käydä juuri niin. (Tähän muuten kaatuu minulla aina venäläisten klassikoiden lukeminenkin: liikaa [samannimisiä] henkilöitä!)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Care Santos: Desig de xocolata
Suomentanut Anu Partanen
Schildts & Söderströms, 2016
412 sivua

keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Daisy Goodwin: Victoria

Kun kuulee puhuttavan Englannin pitkäaikaisesta hallitsijasta, kuningatar Victoriasta, mielikuva on herkästi pieni, pyylevä, "hapannaamainen" naishahmo. Sitä hän on toki voinut ollakin, mutta joskus hänkin on ollut nuori kaunis nainen. Siitä ajasta kertoo Daisy Goodwinin romaani Victoria (St. Martins Press 2016), jonka pohjalta on tehty Suomen televisiossakin vastikään nähty sarja. Vai onko kirja tehty sarjan käsikirjoituksen pohjalta? Nyt en ole täysin varma... Joka tapauksessa, kun olin ensin nähnyt sarjan, kirja oli hyvin helppo- ja nopealukuinen, siksi yksiin tapahtumat kulkevat. Sarja vain eteni pitemmälle kuin tämä kirja... lieneekö siis jatkoa tulossa myös kirjallisena? Ymmärtääkseni tv-sarjaan ollaan kuvaamassa toista kautta.



Kirja siis kertoo nuoren, vasta 18 vuotta täyttäneen Victorian noususta valtaistuimelle kuningas Vilhelm IV:n kuoleman jälkeen. Victoria käyttäytyy kuin kuka tahansa teini kapinoiden äitiään ja tämän neuvonantajaa vastaan, mutta toisaalta hän suhtautuu asemaansa äärimmäisen kypsästi ja vakavasti. Kirjassa (ja tv-sarjassa) kuvataan myös, kuinka Victoria ihastuu pääministeriinsä lordi Melbourneen, mitä ei todellisuudessa varmastikaan tapahtunut. Suku on sitä mieltä, että Victorian tulee mennä naimisiin prinssi Albertin kanssa, mutta Victoria haluaa päättää itse omasta avioliitostaan ja ennen kaikkea mennä naimisiin rakkaudesta. Albertin tullessa vierailulle Englannin hoviin veljensä Ernestin kanssa Victoria kuitenkin ihastuu tähän, ja loppu onkin historiaa. :) 

Kirjalla pääsen kuittaamaan Down Under -lukuhaasteesta kohdan 36: englanninkielinen kirja. Saan kirjasta haasteeseen kaksi pistettä vaikkei kirja Australiaan sijoitukaan, sillä siinä käsitellään vaihetta Englannin ja Australian historiassa, kun kuolemaantuomittujen rangaistuksia muutettiin karkotukseksi Australiaan.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Daisy Goodwin: Victoria
St. Martins Press, 2016
404 sivua