torstai 18. toukokuuta 2017

Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella

Ihana huomata, että uutta ns. hömppäkirjallisuutta ilmestyy aina silloin tällöin! Hömppä on tietysti liian negatiivinen ilmaus Kirsi Pehkosen Sydämenasioita Jylhäsalmella -teoksesta (Karisto 2017), samoin "aivotnarikkaan-kirjallisuus", mutta siitähän tässäkin loppujen lopuksi on kyse. Kirjan kannet kätkevät sisäänsä mukavaa harmitonta viihdettä, jolla ehdottomasti on oma paikkansa kirjallisuudessa(kin). :)


Kun juuri opettajaksi valmistuneen Riinan avomies pakkaa yllättäen tavaransa, Riinan elämässä menevät uusiksi paitsi rakkaus-, myös kesätyökuviot. Onneksi lossikahvilaa Jylhäsalmella pyörittävä Sirkka-täti tarvitsee kesäapulaista. Luonnonkauniissa suvimaisemissa, omintakeisten mutta hyväntahtoisten jylhäsalmelaisten joukossa on hyvä parannella sydäntä, mutta kun Sirkka-täti loukkaa jalkansa, on Riinan otettava kahvilanpidosta isompi vastuu kuin hän oli ajatellut. Riina saa myös huomata, etta kaikilla Jylhäsalmen miehillä ei ole puhtaita jauhoja pussissaan...
Sydämenasioita Jylhäsalmella aloittaa uuden kotimaisen sarjan, jossa on kaunista maalaismaisemaa ja aitoja ihmisiä, huumoria, jännitystä ja romantiikkaa. (takakansiteksti)

Tämä kirja olisi ollut ehdottomasti parhaimmillaan luettuna lämpimänä, aurinkoisena kesälomapäivänä joko riippumatossa loikoillen tai laiturilla varpaita liotellen! Näistä olosuhteista jouduin kuitenkin tinkimään, mutta mukavalta kirja siitä huolimatta tuntui. Jatkoa jään odottamaan. :)

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella
Karisto, 2017
190 sivua

maanantai 8. toukokuuta 2017

Haasteyhteenveto: Syöminen sallittu!


Älä laihduta -päivä oli ja meni, ja niin loppui myös Syöminen sallittu! -lukuhaasteeni. Tässä oma lukusaldoni... tarkoitus oli kyllä saada luettua enemmänkin. Elämä tuli kuitenkin väliin, ja saldoksi jäi yksi tietokirja, yksi nuortenkirja ja kaksi romaania.

Eila Pesonen: Läskiromaani
Julia Bell: Ahmatti
Herkuttelun himo : onko syömisesi nautintoa vai ahmintaa?
Juha Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä

Muut osallistujat

Sheferijm-blogi / Aino:
Dalia Grinkeviciute: Dalian kirja
Anu-Riikka Peuranen: Eemil - erään adoption tarina

Sivutiellä-blogi / Sirri:
Linnea Parkkonen: 112 - vihaan itseäni

Mustelumo-blogi / Henni:
Siskonmakkarat : miltä syömishäiriö tuntuu
Joanne Harris: Pieni suklaapuoti

Kiitos kaikille osallistuneille!

Haastekoonti: Novellihaaste


No niin se aika rientää. Novellihaaste loppui eilen, enkä saanut luettua edes sitä kolmea novellia lisää että olisin rikkonut satasen... mutta tyytyväinen pitää olla tähänkin loppulukemaan. Luettuja novelleja tuli siis kaikkiaan 97 kpl. Tässä vielä kooste: 

Juha Seppälä: Mitä sähkö on? (6 novellia)
Gao Xingjiang: Vaarin onkivapa (17 novellia)
James Herriot: Elämäni kissat (10 novellia)
Samuli Antila: Rajat ja muita kauheita tarinoita (7 novellia)
Huomenna tuulet voimistuvat (11 novellia)
Jussi Katajala: Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita (12 novellia)
Marraskesi : tarinoita iholta ja ihon alta (12 novellia)
Hanna Hauru: Muuttoliike (15 novellia)
Bandi: Syytös : 7 tarinaa Pohjois-Koreasta (7 novellia)

Monta novellikokoelmaa olisi vielä luettavana ollut, siksipä olikin kiva huomata Ompun blogista että novellihaaste on kenties saamassa jatkoa. Jään mielenkiinnolla kuulolle! :)

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Novellihaasteen loppukiritystä

Novellihaaste lähenee loppuaan (viimeinen päivä 7.5.), tässä niputettuna kolme luettua novellikokoelmaa. Näiden jälkeen luettujen novellien yhteismäärä on 97. Yli satasen on tavoite päästä!


Marraskesi : tarinoita iholta ja ihon alta (Osuuskumma 2016) sisältää 12 spekulatiivista novellia 12 eri kirjoittajalta. Mukaan mahtuu scifiä, fantasiaa, kauhua, uuskummaa ja ripaus erotiikkaakin.

Iho sopii niin ravinnoksi kuin painotuotteeksikin. Sen voi pukea ylleen kuin vaatteen, mutta riisuminen on vaikeampaa. Se kuumottaa, polttelee, roihahtaa liekkeihin. Se muistaa silloinkin kun ihminen itse unohtaa. Iho on ihmisen suurin ja kaunein elin, kehon suojelija, mutta se voi kääntyä myös kantajaansa vastaan. (kustantajan esittelyteksti)

Kokoelman novelleista suosikeiksini nousivat Anu Holopaisen Aukkoja sielun peilissä, joka on "lisäosa" kirjailijan huikealle Ihon alaiset -romaanille (tämän luin ennen blogiaikaani), Mia Myllymäen Piikikäs Matilda, johon jokainen jonkinlaisesta finniongelmasta kärsinyt voi varmasti samaistua, sekä Tarja Sipiläisen Irtiotto, joka mielessäni rinnastui useisiin lukemiini nuorten aikuisten dystopioihin.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Marraskesi : tarinoita iholta ja ihon alta
Toimittaneet Maija Haavisto ja Juha Jyrkäs
Osuuskumma, 2016
255 sivua

Hanna Haurun novellikokoelma Muuttoliike (Like 2006) pitää sisällään 15 novellia, osa hyvinkin lyhyitä ja osa vähän pitempiä tekstejä.

Kokoelma koostuu tarinoista, joissa joku aina haluaa ja pääsee pois entisestä elämästä. Aiempaan verrattuna muutos voi olla hyvinkin radikaali ja absurdi. 
Muutos ei koske ainoastaan novellien henkilöiden elämää: myös Haurun tyylissä on uusia sävyjä. Elämän pimeiden puolien aistillisen kuvauksen lisäksi tarinoissa pilkahtelee hervotonta huumoria ja hennon anarkian versoja. (takakansiteksti)

Kaikissa novelleissa on kyse jonkinlaisesta muutoksesta, pyrkimyksestä parempaan. Alkuolosuhteet voivat olla ankeita ja ahdistavia, mutta muutoksen myötä tilanne ei aina välttämättä päädy siihen odotetuimpaan vaihtoehtoon, vaan lopputulos voi olla hyvinkin erikoinen.

Tällä novellikokoelmalla pääsen osallistumaan myös Muuttoliikkeessä-lukuhaasteeseen. Kategoriaksi sopii "Kohti parempaa".

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 3 tähteä
Kirjan tietoja:
Hanna Hauru: Muuttoliike
Like, 2006
87 sivua

Myös kaunokirjallinen maailmanvalloitukseni pääsee etenemään. Syytös : 7 kertomusta Pohjois-Koreasta (S&S 2017) on ensimmäinen pohjoiskorealainen, maan ulkopuolella julkaistu teos, jonka kirjoittaja asuu yhä maassa. Siksi kirjailija käyttääkin salanimeä Bandi (Tulikärpänen).

Syytös vie lukijan 1990-luvulle, Kim Jong-ilin Pohjois-Koreaan, erilaisten, eri yhteiskuntaluokkia edustavien ihmisten jokapäiväiseen elämään suljetussa yhteiskunnassa. Novellikokoelman seitsemän kertomusta ovat kertomuksia pelosta, että se, mikä on tuttua, rakasta ja lähellä, katoaa tai viedään pois. Mutta ne ovat myös kertomuksia ihmisyydestä, rikkaasta mielikuvituksesta ja toivosta, jotka sinnikkäästi nostavat päätään epäinhimillisimmissäkin oloissa. (takakansiteksti)

Todella mielenkiintoisia ja todentuntuisia kertomuksia siitä, minkälaista oli elämä 1990-luvun Korean kansantasavallassa Kim Il-sungin kuoltua ja Kim Jong-ilin noustua valtaan. Pohjois-Korean perustaja Kim Il-sung, hänen poikansa Kim Jong-il ja tämän poika, nykyinen "suuri johtaja" Kim Jong-un, tunnetaan kaikki diktatorisista menetelmistään valtionpäämiehinä (tämän neutraalimpaan ilmaisuun en kykene :D). Novellit kertovat karua tarinaa kansan kärsimyksistä. Vaikuttava teos!

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä 
Kirjan tietoja:
Bandi: Gobal
Suomentanut Raisa Porrasmaa (ranskankielisestä laitoksesta)
Schildts & Söderströms, 2017
189 sivua

tiistai 2. toukokuuta 2017

Muistutus: Syöminen sallittu! -lukuhaaste päättyy 6.5.


Valtakunnallinen Älä laihduta -päivä lähestyy, ja sen myötä lukuhaasteeni tulee päätökseen. Jos olet lukenut jotain aiheeseen sopivaa kirjallisuutta esim. seuraavan jaottelun mukaisesti, voit linkittää postauksesi tähän ketjuun. 

1. Romaani, jossa ruoka on tärkeässä asemassa
2. Romaani, jonka joku henkilö kärsii syömishäiriöstä
3. Syömishäiriöitä käsittelevä tietokirja

Vielä ehtii lukemaan ainakin yhden aihetta käsittelevän teoksen! :)


torstai 27. huhtikuuta 2017

Juha Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä (Lapponia #1)

Juha Ruusuvuorelta tunnen entuudestaan vain Topi Tarhakäärme -kirjat, mutta uutuuskirja Yksi näistä pienimmistä (WSOY 2017) herätti mielenkiintoni jo ennakkotiedoillaan. Sivumäärästään huolimatta kirja tempaisi mukaansa magneetin lailla, ja luin kirjan alle vuorokaudessa. 

"Jeesuksen nimessä ja veressä ovat syntisi anteeksiannetut."
Yksinäisyyteen voi tottua, jos sen on itse valinnut. Näin ajattelee karaokeen ja sikareihin mieltynyt pastori Janne Dunder, joka on vaihtanut uran maailmalla pestiin Kemin seurakunnassa. 
Saara Julin on lastenpsykiatri, joka vietettyään viisi vuotta yksityisen lääkäriaseman johdossa päättää karistaa etelän pölyt jaloistaan ja muuttaa pohjoiseen hevostilalle. Samalla hän voisi olla lähellä Laila-siskoaan, seittimäisen lestadiolaisyhteisön keskellä elävää itsellistä naista. 
Lailalla ei tunnu olevan kaikki hyvin. Hänen ympärillään häärii salaperäinen mies, joka on luvannut kouluttaa Lailan Seppo-lemmikistä jälkikoiran mutta rääkännyt eläinparkaa. Onko takana jotain vielä kivuliaampaa? Dunder ja Julin törmäävät vaikenemisen verkkoon, sillä yhteisöä pyörittävät vanhat viisaat, jotka ovat omaksuneet Jeesukselta tavan antaa yhteisön jäsenille sovituksen. 
Yksi näistä pienimmistä kertoo teoista, joita ihminen ei voi antaa anteeksi. 
Teos aloittaa Juha Ruusuvuoren ja Ulla Ylisirniö-Ruusuvuoren Lapponia-romaanisarjan, jossa muualta muuttaneet pastori ja lastenpsykiatri tutkivat rikoksia pohjoisen Suomen maisemissa. Ytimeen nousee rikosten ohessa kokonainen yhteisö kaikessa rikkaudessaan, ihmiset jotka yrittävät elää omien sääntöjensä mukaan, vaikka eivät pääse yhteistä todellisuuttamme pakoon. (kustantajan esittelyteksti)



Todella mielenkiintoinen kirja aiheesta, josta jokaisella on takuuvarmasti jonkinlainen mielipide: uskonnollisen yhteisön vallasta ja (valtaväestön mielestä) vinksahtaneista tavoista. Oma kosketuspintani kyseiseen yhteisöön on se Kainuun kasvatille ja Pohjois-Pohjanmaalla asuvalle kenties aika tyypillinen - "rauhanomainen rinnakkaiselo". Heitä on tällä seudulla paljon. Itse olen enempi maallinen tyyppi, joka mieluummin antaa kaikkien kukkien kukkia kuin vaatisi kaikkia kukkimaan samalla tavalla. Eli jokainen saa uskoa mihin tahtoo, kunhan suo saman muille eikä tyrkytä oppejaan. 

Tässä valossa minun on helppo nähdä kirja jopa tirkistelynä lestadiolaisten maailmaan. Että voisi sitten sanoa että kauhistus sentään, kyllähän minä tiesin että tommosia ne on! Mutta kun asiassa on se toinenkin puoli, joka myös välittyy sivujen välistä: rauha ja sopu maailman kanssa, onnellinen usko. Verhotummaksi tämä puoli jää, ja kirjan sävy tuntuu ainakin minusta enempi yhteisöä kritisoivalta kuin sen hyväksyvältä. Toki kaikkien kirjan tapahtumien nojalla näin ehkä kuuluu ollakin. Mukaan kun mahtuu miesten ylivaltaa, hoitokokouksia ja sitä kohuttua lasten hyväksikäyttöä.


Helmet-haasteesta merkkaan luetuksi kohdan 44: kirja käsittelee uskontoa tai uskonnollisuutta. Sen lisäksi kirja sopii omaan Syöminen sallittu -haasteeseeni, sillä yksi kirjan henkilöistä kärsi teinivuosinaan syömishäiriöstä.

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja:
Juha Ruusuvuori & Ulla Ylisirniö-Ruusuvuori: Yksi näistä pienimmistä
WSOY, 2017
427 sivua

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Katja Kallio: Yön kantaja

Katja Kallio on jostain syystä jääneet minulle tuntemattomaksi kirjailijaksi. Kuutamolla-romaanin luin heti sen ilmestyttyä vuonna 2000, siis ennen elokuvaa. Ei kirjassa mitään vikaa ollut, mutta en tiedä miksei ole tullut luettua muita Kallion teoksia, ennen kuin nyt viimeisimmän teoksen ilmestyttyä. Ennakkotiedot Yön kantajasta (Otava 2017) kiinnittivät huomioni, ja päätin ehdottomasti ottaa kirjan lukulistalleni.


Levottoman Amandan karu ja hellä kohtalotarina vie metropoleista hullujen naisten saarelle.
Vasta vankilasta vapautunut Amanda Aaltonen on älykäs irtolaistyttö, joka ei sopeudu varattomille naisille tarkoitettuun nöyrään elämään. Euroopan kadut kutsuvat, ja Amanda lyöttäytyy ranskalaisen kuumailmapallolentäjän matkaan. Pariisin kovat kokemukset saavat hänen tasapainonsa horjumaan, ja palattuaan hän joutuu passitetuksi Seilin saarelle parantumattomasti mielisairaana.
Seilissä saaristolaiset, potilaat ja hoitajat elävät irrallaan muusta maailmasta. Mutta Amanda ei ole tullut sopeutumaan. Alkaa taistelu antautumisesta. Kun ruumiillinen vapaus viedään, ainoa vaihtoehto on kehittää salainen minä. (kustantajan esittelyteksti)

Kirjailijaa ovat inspiroineet todellisen Amanda Fredrika Aaltosen (1864-1918) elämänvaiheet. Aaltonen kapinoi kaikkia oman aikansa naisiin kohdistuneita odotuksia vastaan, ja päätyi Seilin saarelle vuonna 1891. Turkulainen sosiologi Jutta Ahlbeck-Rehn tutki Seiliin suljettujen naisten kohtaloita useita vuosia. Vuonna 2006 julkaistussa väitöskirjassaan hän osoitti, että  hulluus oli sosiaalinen ilmiö, ei vain lääketieteellinen tosiasia. Sairaaksi luokitteluun liittyivät köyhyys, sukupuoli, yhteiskuntaluokka, moraali ja kurinpito sekä rotuoppi. Väitöskirjan sivuilla heräävät henkiin niin Amandan kuin monen muunkin Seiliin joutuneen naisen elämäntarinat.

Kirja ei ollut mikään helppo luettava, mutta teksti ja tarina veivät silti tehokkaasti mukanaan. Kun pääsi yli "hulluuden" ja tuon ajan mielenterveyden "hoitotyön" kuvauksista, kiehtovat henkilöhahmot (varsinkin päähenkilö Amanda) pitivät mielenkiinnon yllä loppuun asti. 

Helmet-haasteesta merkkaan luetuksi kohdan 28: kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan. 

Mistä kirja minulle: kirjastosta
Goodreads-tähdet: 4 tähteä
Kirjan tietoja: 
Katja Kallio: Yön kantaja
Otava, 2017
380 sivua